Iloa eläimistä ja niiden vaikutus painoon

Oon aina tykänny melkeinpä kaikenlaisista elämistä. Ensimmäiset kotona olevat eläimet olivat kissa ja undulaatit. Sehän tuottikin jos jonkinlaista. Voitte vaan arvata, miten kissa oli kiinnostunut linnuista, mutta ei kuitenkaan koskaan vahingoittanut niitä. Itse olin niin pieni vielä että en ymmärtänyt asiaa. Seuraavana vuorossa olivat kalat. Ne olivat miljoonakaloja ja niistä oli jo minullekin iloa ku olin jo isompi ja ymmärsin asioita. Kaloja siis piti mm.ruokkia ja välillä se olin minä joka joskus ruokin niitä. Tähän samaan aikaan äiti löysi kalaa perkatessa hämähäkin ja senkin halusin lemmikiksi. Se eleli jonkin aikaa sitte purkissa. Samoin leppäkertut olivat tuttuja pienissä rasioissa ja joskus niitä löytyi vielä joulunakin sisätiloista. Mistähän kumman syystä ne olivat vielä eläviäkin? Mulla on ainakin sellanen mielikuva, että ne ois ollu eläviä. Eläimet on olleet mulle siis pienestä asti tärkeitä. Siis ihan pikkusesta asti oon ollu sellanen että en tapa edes hämähäkkiä. Jos sisälle tulee jonkin hyöteinen ja on kesä, vien sen ulos. Hyttyset, mäkäräiset, ampiaiset ja paarmat ovat sellaisia joita ihoan ja ravut siis suomailaisista elukoista. Onhan niitä vaarallisia eläimiä sitten mitä pitää varoa. Jos palataan lapsuuteen mulla oli tapana hoitaa pesästä pudonneita linnunpoikasia. Sit lapsena tykkäsin käyttää naapureiden koiria kävelyllä. Eläimet on tuoneet mulle paljon iloa. Kun olin noin 10-vuotias sain hamsterin ja pian sen jälkeen koiran. Kun hamsteri kuoli, sain maakilpikonnan. Koira tykkäsi sekä hamsterista että kilpikonnasta, eikä vahingoittanut niitä. Mutta ite olin sen verran hölmö,että kun hamsteri kuoli, hautasin sen ihan koiran leikkipaikan viereen ja koira söi sen hamsterin ruumiin. Jos jotain hyvää siitä voisi aatella, on että nyt hamsteri ja koira on samassa haudassa. Koiran kautta sain myös paljon ystäviä joilla oli koiria. Se oli myös ilonaihe elämässä. Oli mukava touhuta koirien ja koiranomistajien kanssa. Koirat ovat minun mielestä parhaita jos ajattelee eläimiä että mikä on paras eläin tai lemmikki. Koira ottaa aina iloiten vastaan ja kuuntelee kun on suruja eikä kerro kenellekään. Sit koira pitää kilot kurissa kun sitä pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä ja koiran kanssa voi harrastaa monenlaista ja se vie ajatukset monelta ruuan äärestä muualle. Silloin kun minulla oli koira, en kyllä ollut ylipainoinen ja varmasti se osaksi johtui juuri koirastani ja sen hoitamisesta. Tietenkin muutkin eläimet voivat edesauttaa tuota painonhallintaa. Jokainen eläinrakas haluaa hoitaa eläintään tai eläimiään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Itselläni on nyt maakilpikonna (eri kun lapsena). Se on jo yli 10-vuotias, mutta se voi elää satavuotiaaksi asti. Kovasti haaveilen koirasta. Olen kyllä allerginen koirille, mutta esim.villakoirat eivät ehkä aiheuta allergiaa, joten voimme ehkä joskus ottaa sellaisen. Mutta vasta sitten kun pikkumies on vanhempi. Nyt riittää tuo kilpikonna vallan mainiosti. Se on rauhallinen ja helppohoitoinen kaveri. Sitä ei kyllä ns. tarvitse ulkoiluttaa, mutta jos päästää sen vapaasti kulkemaan kesällä pihalle niin kyllä sen perässä saa ns. juosta, ettei se mene hukkaan. Sehän on sitä vilkkaampi mitä lämpimämpi on iilma. Sitä vallan yllättyy kuinka nopea se voikaan olla! Elämän yksi ihana ilonaihe ovat siis eläimet.Niitä kun hoitaa hyvin, niistä on pitkään iloa ja ne saa hymyn huulinen hauskoilla tempauksillaan. Munkin eläimet ovat tehneet vaikka mitä ja niitä on mukava näin jälkikäteenkin muistella. Oisko yksi painonhallinta keino hankkia eläin, jota voi hoitaa. Sen sijaan että miettiin mitä seuraavaksi ottais kaapista syömistä? Siinä ajatusta tämän kertaisesta kirjoituksesta. Liitän näihin mun kirjotuksiin myöhemmin kuvia. Pitäs pikkuhiljaa alkaa opetella kuvien laittamista. Tympiähän on vaan lukea pelkkää tekstiä, vai onko? Riippuu tietenkin tekstin sisällöstä. Mut hauskaa iltaa teille lukijat...jatkan taasen kirjoittamista myöhemmin...SE ON MORO!