Heti kun opin hieman englantia, hankin kirjeenvaihtokavereita ulkomailta. Minulla oli loppujen lopuksi noin 30 kirjekaveria. Tykkäsin kirjoittaa ja varmaan melkein joka arkipäivä tuli kirje joltakin. Ja heti kirjoitin takaisin. Musta oli kiva oppia uusista kulttuureista ja huomata myös se että kuitenkin vaikka asui maailman toisella puolella oli kuitenkin aika samanlaisia juttuja. Mulla oli sekä tyttöjä että poikia kirjekavereina. Monelle tein kasetteja ja lähettelin erilaisia tavaroita. Ja kirjekaverit lähettivät minulle kans samoja takaisin siis heidän maastaan. Se oli tosi kiva harrastus ja se jos mikä lisäsi myös hyvinvointia. Minulla oli kirjekavereita mm. Espanjasta, Portugalista, Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Englannista, Etiopiasta, Malesiasta, Hong Kongista ja Usasta. Tarkemmin kerron espanjalaisista, malesialaisesta ja hong kongilaisesta kirjekavereista.
Espanjasta minulla oli paljon kirjekavereita, mutta eniten kirjoitin sanotaan sitä vaikka Carolinaksi. Muita kirjekavereita sieltä oli Carolinan pikkusisko ja kaksi Carolinan ystävää. Myös minun ystäväni kirjoitti yhdelle Carolinan ystävälle. Minä ja mun kaveri tehtiin monta kasetti heille. Oli kiva puhua kaikenlaista ja äänittää lauluja ja omaa laulua jne. Sitte espanjalaiset tekivät myös meille kasetteja. Sitte lähetin Carolinalle vaikka mitä tavaroita sun muita. Se oli tosi mukavaa ja lisäsi mielenkiintoa kyseiseen maahan ja unelmana oli joku päivä nähä tämä Carolina. Olimme samaan aikaan myös Usassa opiskelemassa mutta erissä kaupungissa. Sielläkään me ei tavattu. Sen jälkeen yhteydenpito vaan jotenkin loppu ja se harmittaa vieläkin. Oon yrittänyt etsiä Carolinaa eri tavoin, mutta en oo löytäny. Mutta elän vielä siinä toivossa että jonain päivänä vielä löydän hänet. Tuosta Usan opiskelusta kerron lisää joku toinen kerta.
Malesiasta mulla oli kaksi kirjeenvaihtokaveria. Edelleenkin pidän yhteyttä heihin. Heillekin tein kasetteja ja lähetin tavaroita sun muita juttuja. Malesian kulttuuri tuli tuttuksi heidän kauttaan. Välillä oli kyllä muutama vuosi taukoa kirjoittamisessa, mutta toinen malesialainen lähetti mun lapsuudenkotiin kirjeen ja sitä kautta alettiin uudelleen kirjoittaa aikuisena. Ja yksi haave mulla toteutu, ku pääsin käymään Malesiassa ja tapasin tämän toisen kirjekaverin ja hänen perheensä. He olivat tosi vieraanvaraisia ja maksoivat kaikki meidän hotelliyöt, ruuat jne. Se tuntui vähän oudolta, mutta emme viitsineet kieltäytyäkään ku jos se oli sen maan tapa niin he olisivat varmaan tykänneet huonoa. Olin siis mieheni kanssa siellä. Ystäväni ja hänen perheensä käytti meitä eri kaupungeissä ja oli tosi mielenkiintoista. Ja tämä lisäsi hyvinvoinin tunnetta kaikin puolin. He sanoivat, että tulevat käymään Suomessa ja meillä joku päivä. Eivät he ole vielä käyneet, mutta ehkä joku päivä tulevat. Se olisi kivaa.
Samalla Malesian reissulla käytiin myös Singaporessa, Kiinassa ja Hong Kongissa. Hong Kongissa mulla on kans sellanen lapsuudenaikainen kirjekaveri, jonka kans ollaan yhteydessä vieläkin. Hänet ja hänen perheensä tapasimme Hong Kongissa. Hän oli myös mukava ja hänen perheensä myös. Heillä ei ollut tapana maksaa kaikkea tai ainakaan he eivät tehneet niin. Mutta ei se haitannu. Tämäkin oli ollut haaveena, että näen joskus tämän kirjekaverin. Se toi minulle hyvää mieltä ja lisäsi hyvinvointiani. Mielestäni oli mielenkiintoista käydä heidän kotonaan. Heidän koti oli tosi pieni ja heillä asui vielä lastenhoitaja. Kirjekaverini kertoi, että Hong Kongissa on kalliit asunnot ja siksi heillä oli pieni asunto. Heidän kotinsa oli pilvenpiirtässä ja oli jännä käydä sellaisessa.
Hyvinvoinnista jo kirjoitin, että miten nämä kirjeenvaihtokaverit vaikuttivat siihen. Painoa ja tavoitepainossa pysymistä aatellen niin ainakin sillo lapsena ja nuorena en ollu lihava ja varmasti osaksi tää jokapäivänen kirjeiden kirjoittelu auttoi unohtaan herkut ku oli mieleistä tekemistä. Ja aikuisena ku kävi näiden parin kirjekaverin luona niin ainakaan siellä ei lihonnu ku liikuttiin paljon ja syötiin erilaisia aika kevyitä ruokia, myös herkkuja ja kyllä rasvaisiakin ruokia. Mutta oli kiva maistella eri ruokia. Esim. Hong Kongissa syötiin mätiä kananmunia ja ne oli ihme kyllä hyviä! Varmaan toi liikunta tai siis käveleminen autto siihen ettei lihonnu. Olin kyllä jo sillo aika pullia mut enpähän ainakaan lihonnu tuolla Aasian matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti