Meidän kilppari

Meidän kilpikonna on ollu jonkin aikaa mun vanhempien luona hoidossa. Siitä asti se on ollu siellä ku saimme lapsen. Jotenki tuntu, että sen on parempi olla siellä siihen asti ku lapsemme on niin iso et ymmärtää et sitä ei saa vahingoittaa ja ei esim.syö sen kakkaa lattialta ym.... Nyt musta on alkanut tuntua et kilppari vois tulla jo kotiin. Vaikka tiiän et se saa hyvää hoitoa nytkin. Onhan mun äiti hoitanu edellistäki konnaani puolivuotta sillo ku opiskelin Usassa... Jotenki on ikävä kilpparia. Kyllä me ollaan käyty sitä kattomassa mut eihän se ole sama asia. Lapsemmekin ois varmasti innoissaan jos konna tulis jo kotiin. Ja niin oisin mäkin. Jos en nyt ihan heti ota konnaa kotiin niin oon kuitenki suunnitellu et pian se pääsee takas oikeeseen kotiinsa. On jo kova ikävä sitä... Ens viikolla vien sen lääkäriin nokan leikkuuseen. Noin kahden vuoden välein nokkaa on leikattu. Lääkäri osaa leikata sen nokan nopiaa ja hyvin. En kyllä muista mitä se makso, mut makso mitä makso ku vain kerran kahdessa vuodessa se pitää tehä... Konnalla on joku allergia ku sillä menee nokka tukkoon siis sieraimet menee tukkoon. Siihen on saatu suihketta ja se auttaa. Ongelmana on terran pohjamateriaali joka aiheuttaa sen lääkärin mukaan. Oon käyttäny talouspaperia alustana ja nyt nokka on pysynyt auki. Pitää nyt kokeilla taasen muitakin mahdollisuuksia ku konna tulee kotiin. Tässä on kuva konnasta. Se on otettu aika vasta. Siinä näkee et nokka on liian pitkä. Mut siihen siis tulee pian muutos. Tällaista mun kilpparille nyt kuulu. Hyvin menee kyllä muuten. 😊