Teatteri ja näytelmät

Elokuvista keksin uuden kirjoittamisaiheen eli teatterin ja näytelmät. Aikaisin muisto näytelmistä on silloin ku isosiskoni esitti kotona kaverinsa kanssa näytelmiä. Olin silloin alle kouluikäinen. Niitä oli kiva seurata. Myös kävimme perheeni kanssa katsomasssa lastennäytelmiä ja se oli kivaa ja jotenkin hienoa mennä teatteriin katsomaan näytelmiä. Piti ottaa vaihtokengätkin mukaan ja muutenkin olla pukeutuneena parempiin vaatteisiin. Se toi iloisen mielen ja vaikutti varmasti hyvin vointiin. Ei me syöty siellä herkkuja, vaikka siellä oli tarjolla niitä, jos halusi ostaa. Eli eipä se vaikuttanut painoon negatiivisesti. Eikä kyllä silloin lapsena ees miettiny painoasioita ku oli normaalipainoinen.


Sitten ku menin kouluun, kävimme edelleen teatterissa katsomassa näytelmiä ja itsekin aloin tehä näytelmiä kaverini kanssa. Ensin suunnittelimme niitä ja harjoittelimme ja sitte esitimme ne omalle luokalle ja se oli mukavaa. Jotenkin oli kiva esittää. Koulussa teimme myös luokan kanssa näytelmiä ja esitimme ne koko koululle ja joskus myös vanhemmat tulivat katsomaan niitä. Pari näytelmää muistankin, Lumikin ja Kalevalan. Olin Lumiikissa peili, mut en muista mikä olin tuossa toisessa näytelmässä. Näytteleminen oli mukavaa ja se lisäsi hyvinvointia ja ehkä myös normaalipainossa pysymistä. Kuten jo kirjoitin, olin koko lapsuuden ajan normaalipainoinen ja enkä välittänyt siitä mitä söin mut mulla kyllä oli karkkipäivä kerran viikossa. Se ehkä piti mut normaalipainoisena kans.


Teininä en niinkään käyny teatterissa. Se ei jotenki tuntunu sillo mun jutulta. Mutta sitte ku menin lukioon, mulla oli sellainen kaveri, joka kävi teatterissa paljon ja sit aloin kiinnostua siitä uudestaan. Kävimme tosi paljon katsomassa näytelmiä. Ja taasen se tuntui hienolta ja lisäsi hyvää mieltä ja vaikutti siis hyvinvointiini positiivisesti. Paino pysyi kans vielä silloin normaalina tai se oli kyllä vähän liian alhainen ku liikun niin paljon ja söin tosi terveellisesti. Mutta kerron tosta myöhemmin lisää.


Teatterisss käyti on jatkunut tähän asti, mutta enää en käy niin usein. Oon myös käyny paljon kesäteatterissakin ja se on kivaa vaihtelua. Siinä vaan voi sade kyllä yllättää. Opettajana olen myös koulussa opettanu näytelmien tekemistä. Ensin on jaetttu luokka ryhmiin ja he ovat saaneet miettiä aiheen ja sitte kirjoittaa siitä näytelmän ja harjotella sitä. Sit lopuksi esittää se koko luokalle. Oppilaat kyllä tykkäävät tällaisesta toiminnasta. Joskus ollaan isompien oppilaiden kanssa vielä esittäneet muutamille toisillekin luokille oppilaiden itsetekemiä näytelmiä ja ollaan myös kuvattu niitä videolle. Tää toi ainkin opelle mukavaa tunnetta ja varmaan myös oppilaille. Siis vaikutti varmasti luokan yhteishenkeen ja ehkä myös painoonkin positiivisesti ku oli mielekästä tekemistä eikä ehtiny aatella herkkuja. Näin mä ainakin aattelen.


Näytelmiä on tehty kautta aikojen ja mieleeni on jääny tuo hokema:" Ollakko vai eikö olla?" ja sit komedia ja tragedia. Noista komediasta ja tragediasta meillä on naamarit. Laitan ne tähän loppuun teille katsottavaksi.

Kukkakimppu

PIENI ILOINEN ELEKIN VOI TUODA PÄIVÄÄN IHANUUTTA. YSTÄVÄT TOIVAT MEILLE KUKKAKIMPUN JOKA TOI HVYÄN MIELEN JA SITEN LISÄSI HYVINVOINTIA. TOIVOTTAVASTI TÄÄ TUOTTAA SINULLEKIN ILOISEN MIELEN!

Elokuvat

Kerronpa tässä omakohtaisia kokemuksia elokuvista. Oon katellu ihan lapsesta asti erilaisia elokuvia. Niin komedioita ku jännäreitä. Mun kaverin serkulla oli paljon elokuvia ja me lainattiin siltä niitä. Tuli katottua esim. Arkajalat monen monituista kertaa ja sekä Tähtien sota oll kans ehoton sekä Robin Hood. Oli niitä muitakin, mut nää oli ehkä eniten katotut. Telkkarista tuli sit seurattua lastenelokuvia ja -ohjelmia kuten Pikkukakkosta ja vieläkin osaa sen Pikkukakkosen osoitteen ulkoa.


Sitte nuorena tuli mukaan nuo elokuvateatterissa käynnit. Se oli mukavaa. Eri kavereiden kanssa kävin aika paljon kattomassa eri elokuvia. Jotkut elokuvat jäivät mieleen, mutta jotkut eivät. Ehkä ne jäi mieleen, jotka oli hyviä. Sillo tykkäsin komedioista aika paljon. Muistan ku yhen kaverin kans menin kattoon The Adams familyä ja päätettiin, että nauretaan kauheesti, mutta me ei tykätty siitä yhtään eikä siis naurettu ollenkaan. Päätettiin että se on kaikista huonoin elokuva mitä ollaan nähty. Eli kyllä näköjään huonotki filmit jää mieleen.


Mun serkku, sanotaan et paras serkku, tekee elokuvia ja on tehny ihan pikkupojasta asti. Jotkut leffat on tosi hauskoja. Eräässä elokuvassa kerrotaan kerrostalon kyylästä. Se aina naurattaa. Ja sit yhessä leffassa esitetään apinoita ja olin yhesti yhessä ravintolassa siskoni kanssa syömässä niin tää apina-leffa tuli juuri sillo telkkarista siis siellä ravintolassa ja mun sisko sano isoon ääneen, että kato serkku telkkarissa. Jotku varmaan luuli, että siskoni tarkoitti apinoita, et ne on meidän serkkuja. Kyllä me ollaan naurettu tuota sen jälkeen moneen kertaan!


Nyt aikuisena leffat on tulleet vielä tärkeimmiksi. Tuo leffojen kattominen on oikeestaan mun ja mun mieheni yhteinen harrastus. Ollaan aina katottu paljon leffoja ihan siitä asti ku ollaan oltu yhdessä. Elokuvissa käydään harvakseltaan. Eniten katotaan niitä kotona. Mä en vieläkään muista aina kaikkia mitä ollaan katottu ku katotaan niin paljon. Mut nykyään sellaset elokuvat jää mieleen, jotka jotenkin antaa jonkinlaisen elämyksen. En ala niitä nyt luetteleen ku niitä on niin paljon. Mut sen sanon, että en enää halua kattoa kauhuelokuvia. Nuorempana katoin niitäkin, mut nyt en saata kattoa enää. Kaikkia muita elokuvia katon kyllä mielelläni.


Pikkumies on vielä niin pieni, että se ei jaksa kattoo kauheen kauan aikaa elokuvia. Ostin sille Muumi-leffan ja se katto sitä vähän aikaa ja totes, että en tykkää! Ootellaanpa vielä muutama vuosi, että se jaksaa kattoa niitä kunnolla ja mennään sit yhdessä elokuviin. Tykkään kattoa kans lastenelokuvia ja ootankin että pääsen niitä kattomaan pikkumiehen kanssa.


Sit mietin tässä et miten nuo elokuvat vaikuttavat hyvinvointiin. Mun mielestä kyllä niillä on positiivinen vaikutus. Jokainen varmasti katsoo sellaisia elokuvia, joista tykkää ja se lisää hyvinvointia ku tulee hyvällä mielelle ku on kattonu hyvin leffan. Painoonkin se voi vaikuttaa positiivisesti. Esim. päättää että ei osta herkkuja vaan ostaa vaikka kivennäisvettä ja jotain terveellista naposteltavaa. Ei sen aina tarvi olla sokerilimpparia ja karkkia ja pop cornia. Mutta joo pitää myöntää että ainaki mä ostan yleensä aina karkkia, mut sit ostan kevytlimukkaa. Siis pitäähän sitä välillä herkutella eikä potea siitä huonoa omaatuntua. Sitte taasen pitää jonkin aikaa tiukkaa linjaa syömisessä ja sit taasen herkuttelee kohtuudella. Sillain mäkin yritän tehä.


Kerroin että katon eriaiheisia leffoja. Nykyään jopa sellaisia joissa on noita haarniskamiehiä. Tuo aika, jolloin haarniskoita käytettiin, on jotenkin kiehtovaa ja yleensäkin nuo kaukaset ajat. Niissä on joku sellainen mielenkiitoinen elementti joka vetää mukaansa. Tässä onkin yhden haarniskanuken kuva teille. Se on miehen ostama tuliainen.

Millo kannattaa lukia mun blogiani?

Kirjoitan yleensä blogin päivällä. Uuden blogikirjoituksen kannattaa käydä katsomassa illalla. Kirjotan yleensä joka päivä jotakin jos vaan ehdin. Kiitos kun olette lukeneet blogiani.

Unelmia

Aattelin nyt kirjoittaa omista unelmista. Eilen illalla mietin niitä ja sain ylös kirjoitettua 13 unelmaa. Tulevaisuus näyttää sitte mitkä niistä toteutuu. Mun mielestä jokaisella pitäs olla unelmia joita kohti pyrkiä. Ne auttaa jaksamaan arkea ku on unelmia. Ainakin mulla tuntuu niin. Ne myös vaikuttaa mun hyvinvointiin ja joskus painoonkin. Jos oon esim.lähössä matkalle ja tiiän, et sieltä vois löytyä uusia vaatteita, en anna itteni lihota tai siis ennen ku oli lihava, yritin laihduttaa. Nykin matkalle sain laihdutettua. Nykin matka oli hyvä motiivi laihtua et pääsi osteleen.


No nyt alan kirjoittaa unelmistani. Ekana mulle tuli mieleen se, että tärkeetä ois et sais elää mahdollisimman kauan aikaa perheeni kanssa ja tehä kaikenlaista kivaa. Sit musta on tärkeetä, et saisin seurata pikkumiehen kasvua ja kehitystä mahdollisimman paljon. Pikkumies on kyllä päiväkodissa, että en koko ajan oo sitä seuraamassa, mut iltasin ja viikonloppusin kyllä. Sit ois tärkeetä että pikkumies, mieheni, äitini, isäni, sisko ja sen perhe, mieheni vanhemmat ja kaverini pysyisivät terveinä. Myös ois kiva, jos itekin pysyis terveenä. Ja sitte ois kiva jos pysyisin tässä tavoitepainossa eli 60-63 kilossa niin oisin onnellinen. Onnellisuus on kans tärkeetä, mut oon sitä mieltä, ettei aina tarvii olla onnelinen. Jos ois koko ajan onnelinen, ei se enää tuntuis siltä. Siis ku välillä on kurjiakin päiviä niin sit osaa arvostaa niitä hyviä ja onnellisia hetkiä.


Sit musta on tärkeetä saada olla ystävien kanssa ja tehä niitten kans kaikenlaista kivaa. Tääki antaa voimaa jaksaa arjessa. Ihanaa ois joskus saada koira. Mä oon kyllä allerginen, mut oon kuullu et on rotuja joista ei välttämättä tuu allergiaa. Sellainen on esim.villakoira. Lapsena kävin kaverini kanssa kävelyttämässä ja leikkimässä yhen villakoiran kanssa, eikä mulle tullu allergisiaoireita siitä. Koirasta sais taasen uuden kaverin ja mun mielestä eläimet lisää hyvinvointia.


Sit unelmiini kuuluu, et jossain vaiheessa opiskelisin personal traineriksi. Se on kyllä aika kallis koulutus ja kestää vaan vähän aikaa. Ehkä se että se kestää vähän aikaa on hyvä, mut tuo hinta vähän mietityttää. Katotaan raaskinko mennä. Joo, sit mustahan piti tulla sairaanhoitaja, mut lähinki sitte au pairiksi Italiaan ja lopetin opiskelut. Tuota lopettamista kadun vieläkin. Ku jos oisin opiskellu sairaanhotjaksi, voisin olla nyt sairaanhoitajien ja lähihoitajien ope, sillä mulla on opettajan pätevyys. Siipä tähän liittyen haluaisin uudestaan alkaa opiskella sairaanhoitajaksi tai eka lähihoitajaksi. Tällaisia opiskelu-unelmia mulla ois.


Sit oon haaveillu pitkään ulkomailla asumista ja työskentelystä siellä. Oon opiskellu Usassa ja sit ollu au pairin Italiassa. Oon jo kyllä maininnu nuo jo aiemminkin. Kerron niistä siis lisää myöhemmin. No siis mä haluaisin asua muutaman vuoden esim. Usassa tai Saksassa. Enkkua ja saksaa oon opiskellu ja se auttais siellä toimiseen. Varmaan sitte ku pikkumies on vähän isompi, voitas lähtäkin. Se vois mennä kansainväliseen päiväkotiin tai kouluun riippuen siitä minkä ikäinen on sillo.


Sit viimeisenä unelmana ois matkustaa mahdollisimman paljon ja nähdä mahdollisimman monta paikkaa. Mulle tulee eka mieleen kolme paikkaa tai maata jossa haluaisin nyt piakkoin käydä. Japani ois kiva. Egypti ja New York oia mukavia kans. Japanissa mulla on kaksi Usan ajoilta asti olleita kavereita. Egyptissä oli kirjekaveri, mutta sen kans ei olla pidetty yhteyttä, mut muuten maa kiinnostais. New Yorkin lähellä asuu paljon kavereita ja niitä ois kiva nähä, jos on mahdollista. Nyki kiinnostaa muutenkin, vaikka oon siellä jo käyny. Se vaan on niin upee paikka!


Unelmat on niin ihania ja mä aikakin unelmoin paljon. Unelmoin myös siitä että jonain päivänä saisin kirjoitettua lapsille lorukirjan ja saisin piirtää ja tulla piirustustaiteilijaksi. Näitä unelmia siis riittää. Tässä samalla ku kirjotin keksin myös lisää unelmia. Unelmoiminen lisää onnellisuutta, iloisuutta ja hyvinvointia ja vaikuttaa painoon niinku jo kirjoitin. Nää on siis mun mielipiteitä...Vaikka unelmoidaan niin muistetaan nauttia myös tästä päivästä eikä eletä tulevaisuudessa. Tässä lopuksi vielä Japanista, Egyptistä ja Nykistä ostetut tuliaiset.

Uni ja nukkuminen sekä niiden vaikutus hyvinvointiin ja painoon

Yliopistossa opiskellessani teimme ryhmäni kanssa tutkimusta unista. Jotakin siitä muistan vielä. Kerronpa niistä ajatuksista.


Jos töissä on ollut jonkinlaisia huolia niin kannattaa kokeilla vetäytyä aikasin nukkumaan ja yrittää niin, että näkee runsaasti unia. Unet voivat opettaa, ettei tarvitse pelätä tuntemuksia. Unista saa voimia seuraavan päivän haasteisiin eikä luhistu stressin takia. Unet auttavat käsittelemään muitakin ku kielteisiä asioita. Ne vahvistavat myönteisiä tunteita myös. Mieluisasta kokemuksesta tulee entistäkin parempi, jos se toistuu sellaisena yönä, jolloin nähdään paljon unia. Unet siis pitävät meistä huolta lievittämällä pelkoon ja vihaan liittyviä reaktioita, mutta myös voimistavat kokemuksia ilon tunteisiin. Eli lyhyeti sanottuna unet vaikuttavat positiivisesti ja lisäävät siis hyvinvointia.


On myös mietitty, mitä unet tarkoittavat eri teemoillaan. Monet aivotutkijat ovat sitä mieltä, että uniin ei kätkeydy mitään viestejä, mutta taas monet psykologit ajattelevat juuri päinvastin. Tässä on pari esimerkkiä unien selityksistä. Jos unessa näkee, että jahdataan, silloin unen näkijä yrittää välttää jotakin kohtaamista tai työtehtävää, joka on tärkeä, mutta myös haastava. On myös muita teorioita tästä jahtaamisen merkityksestä. Sitte jos unessa putoaa, se tarkoittaa, että unennäkijä on menettänyt hallinan työstään tai ykstyiselämästään. Siitäkin on sitten muitakin selityksiä, mitä putoaminen tarkoittaa.


No siinä oli teoriaa kerrakseen unesta. Nyt kerroin omakohtaisia kokemuksia unesta ja nukkumisesta.


Lukioaikana ku oli kirjotukset eessä, luin psykologiaa ihan hirveesti. Aloin sitte nähä monena yönä saman unen. Ku lopetin psykologian lukemisen, unet loppu. Oon miettiny mistä tuo oikein johtu, mutta en kyllä oo saanu selville sitä. Itse näen paljon unia yössä ja yleensä muistan ne herättyäni. Mutta päivän mittaan unohdan ne, mutta en aina. Joskus muistan unet montakin päivää. Mun mies väittää, että ei näe unia. Mutta jostakin oon lukenu, että kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät vaan muista niitä. Kerran katoin yhtä tv-ohjelmaa ja siinä eräs nainen väitti, ettei nuku yössä ku kolme tuntia ja sano, että se riittää hänelle. Ite en kyllä pärjäis noin vähilla unilla. Sen huomaan että ku pikkumies nukkuu huonosti ja herättää monta kertaa yössä niin olo tuntuu siltä että ois unessa päivälläkin. Onneksi noita huonoja öitä ei oo enää kauheesti ollu niinku vauvana oli. Ihmiset on erilaisia. Jotku pärjäävät vähäsillä nukkumisilla ja jotkut taasen nukkuvat pidempiä aikoja. Iäkkäät ihmiset eivät yleensä nuku monia tunteja yössä. Yleensä iäkkäät ihmiset nukkuvat sitten kyllä päivällä joitakin aikoja. Unissa kävely on aika tavallista lapsilla siihen viisivuotiaaksi asti. Itekin oon kävelly unissaan. Unissakävelystä on monenlaisia hauskoja kertomuksia. Mun kaverin veli lähti aina välillä ulos käveleen siis nukkuessaan, mut jotenkin tuli sit aina takas tai haettiin takas. Se oli kyllä jo vanhempi ku viisi eli kyllä nuoret ja aikuisetki voi kävellä vielä unissaan. Unissapuhuminenkin on yleistä. Kerran kuulin ku pikkumieski puheli jotain unissan. Itekin puhun joskus unissaan.


Unet ja nukkuminen on siis tärkeitä jaksamisen kannalta ja siten vaikuttavat hyvin vointiin. Painoon unilla ja nukkumisella on myös merkitys ainakin mun mielestä. Vois aatella että ku nukkuu hyvin yön,niin sen jälkeen ei masenna eikä tee mieli herkkujakaan. Siis ei liho vaan voi jopa laihtua. Tää on siis mun oma teoria ja myös omakohtainen kokemus, että ku oon hyvällä päällä, herkkuja ei tee mieli.

Pari reseptiä

Kokeilkaapa näitä!

Mietiskely ja rentoutus

Mulla oli vähän epäuskoinen olo tuohon mietiskelyyn aika kauan aikaa. Ite kokeilin kotona sitä, enkä oikein hyötyny siitä ollenkaan. Ehkä tein sitä väärin ja liian lyhyen ajan. Oon vähän semmonen, että teen asioita kauheen nopiaa. Tykkään suunnitella ja juuri open työssä sitä tarvitaan, mut suunnittelut teen siis tosi nopiaa. No mennäänpä takas aiheeseen. Sitte meni muutama vuosi ja kummitätini (se jonka kans olin kirpputorilla myymässä) pyysi mua viikonlopun kestävään mietiskely-kurssille. Eka aattelin. että en kyllä jaksa istua montaa tuntia siinä mietiskelyasennossa, mut jotenkin se kiehto ja lähin sinne. Aluksi ku alotettiin se istuminen siinä mietiskelyasennossa, aattelin taasen, että ei tästä tuu mitään. Mutta pikkuhiljaa aloin rentoutuun ja nauttiin siitä olosta. Mulla oli sillo eräs vaikia asia päätettävänä, enkä tienny mitä tehä sen suhteen. Jotenkin tään mietiskely-kurssin jälkeen mulla avautu se että mitä mä teen asian suhteen. Koko kurssi oli mahtava. Tuli tosi hyvä olo ja se kyllä ehodottomasta vaikutti hyvinvointiini positiivisesti. Mä mietinki, että pitäskö lähtä Aasian jonnekin luostariin vähäksi aikaa mietiskelemään ja elään askeettisesti. Siellä vois saada tosi hyvän olon ja siellä ois muitakin samaa asiaa tekemässä, mut sit aattelin, että saakohan naiset mennä sinne munkkiluostariin. No se jäi kuitenkin vain haaveeksi, enkä enää ehkä lähtiskään sinne. Se vaan harmittaa, että sen kurssin jälkeen alko mietiskelytunnit ja jotenkin en saanu lähettyä sinne. Vois kyllä ottaa selville, onko niitä täällä ja mennä kokeilemaan.


Rentoutus on kans vähän niinku samanlaista ku mietiskely. Siinä ei pitäs aatella kauheesti mitään niinku ei mietiskelyssäkään. Vapauttaa ajatukset. Rentoutuminen on mulle tutunpi aihe. Oon sitä opettanuki oppilaille ku oon ollu liikunnanope. Joskus kyllä rentoutusharjotukset menee nauramiseksi oppilaiden keskuudessa. Ne ei oikein jaksa maata hiljaa. No toiset jaksais, mutta toiset taas laittaa koko rentoutuksen leikiksi ja häiritsevät muita. No ei aina käy näin. Joskus kaikki jaksaa olla hiljaa ja se tuntuu opettajana mukavalta. Oon pitäny värirentusta. Siinä väreillä kuvataan erilaisia olotiloja tai vaikka ihania paikkoja kunten merenrantaa ja lämmintä auringonpaitetta. Sit oon pitäny sellasta rentoutusta, jossa jokainen kehon jäsen rentoutetaan vuorotellen. Ite teen sitä joskus itsekin siis itselleni. Sitte joskus ku on stressiolo niin laitan silmät kiinni ja hengitän nenän kautta sisään ja suun kautta ulos oikein syvästi kymmenen kertaa ja se auttaa rentoutumaan. Nää rentoutusarjoutukset auttaa jaksamaan ja antaa hyvänolon tunteen ja siis vaikuttaa hyvinvointiin. Oon myös itse ollu rentoutustunneilla ja pitää myöntää että välillä rentoutuu paremmin ja välillä tuntuu että ei oikein rentoudu kunnolla. Luulen että tähän vaikuttaa se, että pitää vaan toistaa rentoutusharjoituksia niin oppii rentoutumaan.


Niin mietiskely että rentoutus ovat vastapainoa kovalle liikunnalle. Siihen voi myös lisätä venyttelyn, joka on lihaksille hyväksi liikunnan jälkeen. Lihakset venyvät takaisin normiasentoon ja itellä ainakin se auttaa siihen, ettei paikat tuu kipeeksi. Mutta palataanpa vielä mietiskelyyn ja rentoutukseen. Kummatkin siis vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin. Mutta entä laihtumiseen ja tavoitepainossa pysymiseen? Mä oon sitä mieltä, että kyllä ne vaikuttaa niihinkin. Niitä ku oppii oikealla tavalla tekemään, ajatukset muuttuvat postiivisemmiksi ja yleensähän herkkuja syödään ku on jotenki matala mieli. Niin ku mietiskelee ja/tai rentouttaa itteensä, ajatukset ovat muualla ku herkuissa ja ahmimisessa. Joillekin tää voi toimia näin. Kokeilkaa ihmeessä näitäkin ja sit venyttelyä. Näillä sanoilla lopetan tän päivän tekstin.

Kirjeenvaihtokaverit

Heti kun opin hieman englantia, hankin kirjeenvaihtokavereita ulkomailta. Minulla oli loppujen lopuksi noin 30 kirjekaveria. Tykkäsin kirjoittaa ja varmaan melkein joka arkipäivä tuli kirje joltakin. Ja heti kirjoitin takaisin. Musta oli kiva oppia uusista kulttuureista ja huomata myös se että kuitenkin vaikka asui maailman toisella puolella oli kuitenkin aika samanlaisia juttuja. Mulla oli sekä tyttöjä että poikia kirjekavereina. Monelle tein kasetteja ja lähettelin erilaisia tavaroita. Ja kirjekaverit lähettivät minulle kans samoja takaisin siis heidän maastaan. Se oli tosi kiva harrastus ja se jos mikä lisäsi myös hyvinvointia. Minulla oli kirjekavereita mm. Espanjasta, Portugalista, Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Englannista, Etiopiasta, Malesiasta, Hong Kongista ja Usasta. Tarkemmin kerron espanjalaisista, malesialaisesta ja hong kongilaisesta kirjekavereista.

Espanjasta minulla oli paljon kirjekavereita, mutta eniten kirjoitin sanotaan sitä vaikka Carolinaksi. Muita kirjekavereita sieltä oli Carolinan pikkusisko ja kaksi Carolinan ystävää. Myös minun ystäväni kirjoitti yhdelle Carolinan ystävälle. Minä ja mun kaveri tehtiin monta kasetti heille. Oli kiva puhua kaikenlaista ja äänittää lauluja ja omaa laulua jne. Sitte espanjalaiset tekivät myös meille kasetteja. Sitte lähetin Carolinalle vaikka mitä tavaroita sun muita. Se oli tosi mukavaa ja lisäsi mielenkiintoa kyseiseen maahan ja unelmana oli joku päivä nähä tämä Carolina. Olimme samaan aikaan myös Usassa opiskelemassa mutta erissä kaupungissa. Sielläkään me ei tavattu. Sen jälkeen yhteydenpito vaan jotenkin loppu ja se harmittaa vieläkin. Oon yrittänyt etsiä Carolinaa eri tavoin, mutta en oo löytäny. Mutta elän vielä siinä toivossa että jonain päivänä vielä löydän hänet. Tuosta Usan opiskelusta kerron lisää joku toinen kerta.

Malesiasta mulla oli kaksi kirjeenvaihtokaveria. Edelleenkin pidän yhteyttä heihin. Heillekin tein kasetteja ja lähetin tavaroita sun muita juttuja. Malesian kulttuuri tuli tuttuksi heidän kauttaan. Välillä oli kyllä muutama vuosi taukoa kirjoittamisessa, mutta toinen malesialainen lähetti mun lapsuudenkotiin kirjeen ja sitä kautta alettiin uudelleen kirjoittaa aikuisena. Ja yksi haave mulla toteutu, ku pääsin käymään Malesiassa ja tapasin tämän toisen kirjekaverin ja hänen perheensä. He olivat tosi vieraanvaraisia ja maksoivat kaikki meidän hotelliyöt, ruuat jne. Se tuntui vähän oudolta, mutta emme viitsineet kieltäytyäkään ku jos se oli sen maan tapa niin he olisivat varmaan tykänneet huonoa. Olin siis mieheni kanssa siellä. Ystäväni ja hänen perheensä käytti meitä eri kaupungeissä ja oli tosi mielenkiintoista. Ja tämä lisäsi hyvinvoinin tunnetta kaikin puolin. He sanoivat, että tulevat käymään Suomessa ja meillä joku päivä. Eivät he ole vielä käyneet, mutta ehkä joku päivä tulevat. Se olisi kivaa.

Samalla Malesian reissulla käytiin myös Singaporessa, Kiinassa ja Hong Kongissa. Hong Kongissa mulla on kans sellanen lapsuudenaikainen kirjekaveri, jonka kans ollaan yhteydessä vieläkin. Hänet ja hänen perheensä tapasimme Hong Kongissa. Hän oli myös mukava ja hänen perheensä myös. Heillä ei ollut tapana maksaa kaikkea tai ainakaan he eivät tehneet niin. Mutta ei se haitannu. Tämäkin oli ollut haaveena, että näen joskus tämän kirjekaverin. Se toi minulle hyvää mieltä ja lisäsi hyvinvointiani. Mielestäni oli mielenkiintoista käydä heidän kotonaan. Heidän koti oli tosi pieni ja heillä asui vielä lastenhoitaja. Kirjekaverini kertoi, että Hong Kongissa on kalliit asunnot ja siksi heillä oli pieni asunto. Heidän kotinsa oli pilvenpiirtässä ja oli jännä käydä sellaisessa.


Hyvinvoinnista jo kirjoitin, että miten nämä kirjeenvaihtokaverit vaikuttivat siihen. Painoa ja tavoitepainossa pysymistä aatellen niin ainakin sillo lapsena ja nuorena en ollu lihava ja varmasti osaksi tää jokapäivänen kirjeiden kirjoittelu auttoi unohtaan herkut ku oli mieleistä tekemistä. Ja aikuisena ku kävi näiden parin kirjekaverin luona niin ainakaan siellä ei lihonnu ku liikuttiin paljon ja syötiin erilaisia aika kevyitä ruokia, myös herkkuja ja kyllä rasvaisiakin ruokia. Mutta oli kiva maistella eri ruokia. Esim. Hong Kongissa syötiin mätiä kananmunia ja ne oli ihme kyllä hyviä! Varmaan toi liikunta tai siis käveleminen autto siihen ettei lihonnu. Olin kyllä jo sillo aika pullia mut enpähän ainakaan lihonnu tuolla Aasian matkalla.

Matkustaminen

Olen matkustellu todella paljon. Mun mielestä matkustelu antaa voimaa jaksaa arkea ja näin se lisää hyvinvointia. Myös matkoilla tulee liikuttua paikasta toiseen paljon kävellen ja se on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Mun ei oo ulkomailla tarvinnu miettiä mitä panee suuhun ku liikkuu niin paljon, ei tuu lihottuakaan vaikka nyt syöki normaalia enemmän ja herkuttelee. Eli se on painon kannaltakin suositeltavaa tää matkustaminen.Kerron teille muutamista ulkomaanmatkoista. En ala kertomaan kaikista, sillä niitä on niin paljon.


Kun olin yläasteella ysiluokalla, teimme matkan luokkamme kanssa Saksaan. Se oli leirikoulu. Menimme Leverkuseniin Oulun ystävyyskaupunkiin. Jokaisella oppilaalla oli oma isäntäperhe, jonka luona oli yöt. Mulla oli aluksi sellainen perhe, jossa oli koira ja koska olen allerginen koirille, en voinut jäädä sinne. Menin siis toiseen perheeseen. Perheessä ei ollut kuin yksi tyttö ja se oli ilkeä minulle. En viihtynyt perheessä ja olin onnellinen ku pääsin päiviksi aina luokkani kanssa. Se perheen tyttö oli hemmoteltu. Esim. äiti laittoi sille valmiiksi koululaukunki, vaikka tyttö oli jo varmaan suurinpiirtein samanikäinen ku mä. Muuten matka oli kiva ja siitä sai uusia kokemuksia ja se lisäsi hyvinvointia. Silloin mulla ei ollu paino-ongelmia. Enemminkin oli liian laiha ku lihava.

Seuraavaksi kerron Pariisin matkoista. Eka kerran ku kävin Pariisin matkalla ystäväni kanssa. Olin sillo 18-vuotias. Ensimmäinen kokemus Pariisista oli, että se on likainen kaupunki ku astuin heti koirankakkaanki. Asuntola, jossa yövyimme kaksi yötä oli hirveä. Samassa huoneessa oli paljon muita ihmisiä ja sängyssä oli kirvelevä patja. Jouduin ottamaan sen pois ja nukkumaan pelkällä metalliritilällä. En saanu kahteen yöhön unta. Aattelin, että en ikinä enää tule Pariisiin. Mutta toisin kävi. Kulu muutama vuosi ja menimme yhden toisen ystävän kanssa Pariisiin viikoksi. Se kokemus oli jotain ihan muuta. Kummatkin me rakastuimme Pariisiin, emmekä olisi halunneet lähteä pois ku siellä oli niin mukavaa. Tää oli hyvä matka ja se lisäsi sitä tunnetta, että matkustaminen on mukavaa ja lisää hyvinvointia.

Lontoon matkoista voisin kertoa jonkin verran. Aika nuorena kävin eka kertaa Lontoossa ja se oli kuoromatka. Se oli kiva matka.Kaikenlaista kommellusta aihetti toinen kuoro. Naiskuoron jäseneet aiheutti niitä ku ne ei vissiin olleet käyneet isoissa kaupungeissa ennen. Ihastuin jo tällä matkalla Lontooseen ja olin varma, että tuun toisenkin kerran sinne. Toisen matkan Lontooseen tein mieheni kanssa tässä muutama vuosi sitten. Menimme sinne talvella ja minä vilustuin ja tuli flunssa. Se ei kuitenkaan menoa haitannu. Söin särkylääkkeitä ja meno oli päällä. Lontoo on kyllä ihana kaupunki. Ehkä toiseksi paras. Paras tulee tässä myöhemmin kerrottua.

Norjassakin oon käyny kaksi kertaa mieheni kanssa. Norjasta on jääny mieleen sen ihanat maisemat. Norja on kyllä kallis maa, mutta käymisen arvoinen. Siellä on ihmiset ystävällisiä. Ajomatkat on kyllä pitkiä, mutta ei se haitannu ku sai ihailla maisemia. Siellä silmä lepää.

Silloin ku asuin vielä kotona, kävimme paljon Kanarian saarilla. Tykkäsin kovasti matkailla siellä. Ihanan lämmintä oli ja hyvää ruokaa ja paljon ostettavaa. Nykyään en osta enää hirveesti matkamuistoja, ku niitä on jo ihan hirveesti. Ehkä yhden ostan että on joku muisto matkasta.

Wienissä käytiin myös mieheni kanssa. Se on kaunis kaupunki. Sekin on mun mielestä käymisen arvoinen kaupunki. Mutta en ehkä lähtisi sinne uudestaan. Se oli ehkä yhdellä kertaa nähty. En kirjoittele nyt mistään nähtävyyksistä, sillä jokaisella on oma makunsa mikä on hyvä ja musta itsestä on kiva etsiä tietoa ite, mitä haluu nähä, eikä niinkään kuunnella kauheesti muiden mielipiteitä. Joku tykkää museoista ja joku linnoista ja joku taasen haluaa vaan hiilistellä menemään.

New Yorkista kerron vielä jotain. Se on mun mielestä paras paikka missä oon käyny. Siellä on kaikkea. Ihanaa ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, halpoja vaatteita ja paljon nähtävää. Siitä voisin kirjoittaa vaikka kuinka, mut menkäähän ite käymään niin ymmärrätte, miksi oon niin rakastunu tähän kaupunkiin. Siellä ei tuu tekemisestä puute!

Polttarit ja häät

Tavattiin mieheni kanssa 15 vuotta sitten. Kaikenlaista tapahtui näiden vuosien aikana. Oli hyviä ja oli huonoja hetkiä. Mutta kaikesta selvittiin. Ja se lisäsi onnistumisen tunnetta ja sitä myötä hyvinvointia.


Kihloihin mentiin Hongkongissa kuumailmapallossa. Kerron noista ulkomaanmatkoista myöhemmin lisää.


Polttarit on kolmanneksi mukavin päivä mun elämästäni. Ensiksi tulee Pikkumiehen syntymä ja toiseksi hääpäivä. Polttaripäivä oli ihanan lämmin ja teimme kaikenlaista kivaa. Olin sanonut että en halua pukeutua miksikään ja se oli otettu huomioon. Käytiin tanssistudiolla tanssimassa ja mulle tehtiin käsihoito ihanassa hoitolassa. Me syötiin hyvin ja juotiin hyvin. Päivä oli tosi ihana ja se muistaa varmaan vielä vanhanakin. Kiitos siitä kuuluu kaasoilleni ja ystävilleni jotka olivat mukana. Tällaiset päivät lisäävät hyvinvointia mutta eivät välttämättä ole hyväksi painonhallintaan ja laihduttamiseen. Mutta niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut välillä pitää nauttia elämästä ja antaa mennä vaan.


Häät ovat toiseksi ihanin päivä elämästäni. Sinä päivänä herättiin mieheni kanssa tosi aikaisin. Oli varmaan jännitystä ilmassa. Menin meikattavaksi ja minulle laitettiin hiukset. Sitten kaasot pukivat minut ja menimme valokuvaamoon. Olimme hieman myöhässä ja mieheni oli jo vähän hermostunut että myöhästymme kirkosta. Mutta hyvin ehdimme sinne. Kirkossa jännitti ihan hirveästi mutta jännitys hälveni kun alttarilla aloimme laulamaan. Sen jälkeen ajelimme limusiinillä ja tulimme hääjuhlapaikkaan. Juhlinta sujui mukavasti. Oli muunmuassa leikkejä ja morsiamenryöstö. Meillä oli myös bändi siellä soittamassa jonka tahdissa tanssimme häävalssin. Ruoka oli todella hyvää sekä myös hääkakku. Menimme hotellin sviittiin yöksi ja koko tämä päivä oli unohtumaton. Kaikki meni todella hyvin ja olen edelleenkin iloinen tästä päivästä Ja se antaa minulle mielihyvää ja ihania muistoja. Muistot on myös tallennettu valokuviin sekä serkkuni kuvaama videoon. Tää jos mikä tuottaa hyvinvointia elämää. Jos miettii painoa niin itselläni ainakin oli niin että en pystynyt syömään kauheesti kun hääpuku puristi. Eli en varmaan lihonut sinä päivänä.


Mä yritin ennen häitä pudottaa painoa mutta en saanut paljon putoamaan. Eräs ihminen sanoi minulle on näki hääkuvat että olenko raskaana. En ollut raskaana ja se tuntui pahalta kun hän sanoi niin mutta siitä sain taas lisää potkua laihduttamiseen. Painoin silloin 77 kg. Ja tässä sitä nyt ollaan tavoitepainossa ja ollaan tyytyväisiä.


Sain uuden kännykän ja tässä on sellainen ominaisuus että puhumalla voi saada kännykän kirjoittamaan tekstiä. Olen tehnyt tämän kirjoituksen melkein kokonaan puhumalla.


Tässä teille lopuksi hääkakkukoristekuva.

Synttärit

Pikkumiehen synttärit menivät oikein hyvin. Oon aika väsynyt nyt. Oli ihanaa kun oli paljon vieraita ja pikkumies oli iloinen. Pikkumies sai paljon lahjoja. Oli mukava seurata kun pikkumiehellä oli mukavaa. Tällaiset tapahtumat tuottavat hyvää oloa ja se vaikuttaa hyvinvointiin. Kirjoittelen huomenna lisää. Nyt olen niin väsynyt että ei ajatus oikein kulje. Laitan pikkumiehen synttärikakusta kuvan. Mukavaa iltaa teille.

Pikkunen tauko kirjoittamiseeni

Huomenna on pikkumiehen synttärijuhlat...kirjoittelen sit ku taasen ehin. Iloista mieltä kaikille teille :)

Rakkaus

Mitä rakkaus on? Rakkautta on monenlaista. On mm. miehen ja naisen välistä, miehen ja miehen välistä, naisen ja naisen välistä, ystävysten välistä ja äidin ja lapsen välistä. Miehen ja naisen välinen rakkaus on enemmän hyväksyttyä kun vertaa miehen ja miehen tai naisen ja naisen väliseen rakkauteen. Itse olen sitä mieltä, että kaikilla on lupa rakastaa ketä tahtoo. Ystävysten välinen rakkaus on taasen erilaista kuin edellä mainitut. Siinä ei ole erotiikkaa niinkuin edellisissä. Se on syvää ystävyyttä, jossa on luottamus ja rehellisyys on tärkeää. Äidin ja lapsen välinen rakkaus on rakkautta parhaimmillaan. Hyvä äiti-lapsisuhde on tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Oma psykologian opettajani sanoi, että yksi lämmin ihmissuhde riittää. Ei tarvitse välttämättä olla paljon suhteita vaan se yksi riittää. Samoin hän sanoi, että jos annat lapsellesi vuoden elämästäsi, saat häneltä 18 vuotta. Vauva tarvitsee eka vuotenaan läheisyyttä ja perushoitoa.


Voiko rakastua ensisilmäyksella vai tarviiko aikaa rakastumiseen? Jotkut ovat sitä mieltä, että rakkaus voi roihahtaa heti, mutta toiset haluavat edetä rauhallisesti ja tutustua toiseen kunnolla.


Onko rakkaus hyvästä vai pahasta laihduttamiselle, tavoitepainossa pysymiselle ja hyvinvoinnille? Jos kaksi rakastavaista ovat kummatkin urheilullisia, luulisi, että rakastuttua myös liikuntaharrastukset säilyisivät ja he voisivat ehkä kehittää yhteisiä liikuntaharrastuksia. Eli näin aateltuna paino pysyisi tavoitteessaan. Myös toinen osapuoli voi innostaa toisen liikkumaan ja syömään terveelisesti jos toinen on vaikka ylipainoinen. Siten näin hän saa siis toisen ehkä laihtumaan. Valitettavasti on myös niitä, jotka ns. unohtavat liikunnan rakastuttuaan ja käpertyvät sohvan nurkkaan yhdessä herkuttelemaan. Meillä kävi niin että alussa olimme kummatkin kauan aikaa hoikkia ja varsinkin minä olin liikunnallinen sekä söin terveellisesti. Sitte ajan myötä ote alkoi lipsumaan ja paino nousemaan mulla. Sitä sitten yritin monenlaisin keinoin pudottaa. Ja nyt monen vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin ja viimein onnistuin. Siitä saan kiittää myös miestäni joka jaksoi olla rinnalla. Kait se on rakkautta, että jaksaa toista, vaikka on välillä vaikeaa.


Rakkaus on mielestäni ihana tunne. Siis tulla rakastetuksi ja rakastaa. Rakkaus antaa iloa ja se vaikuttaa hyvinvointiin. Toivottavasti teilläkin on joku jota rakastaa ja joka rakastaa teitä.

Äitiyden vaikutus painoon ja hyvinvointiin

Sillo ku kävin viimeisen kerran neuvolassa ennen synnytystä, painoin 90 kiloa. Olin jo ennen raskautta ylipainoinen. Painoin yli 80 kiloa. Raskauden alussa laihduin jonkin verran, mut sit painoa alko hieman tulemaan. Koko raskauden ajan kävin salillä ja kävelyllä. Se varmaan kans piti mun painon kurissa, ettei tullu kauheesti kiloa. Söin kans säännöllisesti. Oli ihan hyvä olo tuon suhteen ja se lisäsi hyyvinvointiani raskauden aikana.


Kun pikkumies synty, oli kuuma kesäpäivä. Tuntu ihanalta ku oli pikkunen poika ja niin suloinen. Ilo oli ylimmillään. Oli sellainen pieni tuhisia, joka oli oma poika. Siitä se äitiys alkoi. Oli jännää seurata pikkumiehen kehitystä, joka oli tosi nopiaa. Tuntu, että joka päivä se oppi jotain uutta. Äitiys tuntui ihanalta. Oli myös kiva ku jos tarvin apua, oli apu lähellä. Joko mieheni auttoi tai isovanhemmat auttoivat. Pikkumiehellä on tullu hyvä suhde isovanhempiin ja se on hyvä.


Oikeestaan mun ei oo tarvinnu kauheesti luopua lapseni takia mistään mulle tärkeestä asiasta. Kuhan osaa järjestää asiat niin kaikki onnistuu niin se tuo hyvää olo ja taasen jaksaa sitte touhuta pikkumiehen kanssa ku on saanu tehä omia juttuja.


Mulle on erittäin tärkee päästä aamulla liikkumaan. Se auttaa mua jaksamaan päivää. Meen joko salille tai sauvakäveleen. Paljon riippuu ilmasta, mitä teen. Jos on hyvä ilma, meen mieluummin ulkoilemaan ja sit jos on huono llma, sali houkuttelee. Salilla nykyään pyöräilen puolesta tunnista tuntiin ja sit teen jalkalaitteita ja vatsa- sekä selkälaitteita ja nostelen puntteja. Lopuksi aina venyttelen mahdollisimman tehokkaasti ne lihakset joita oon reenannu. Jos en venyttele, mulla tulee paikat kipeiksi. Salilla juon myös paljon vettä.


Ruokailut mulla on säännöllisiä. Syön aamulla puuron ja marjoja sekä juon vettä. Sit sen jälkeen lähen liikkumaan. Päivällä syön ruuan ja se on yleensä kasvispihviä/jauhelihaa/kanaa/kalkkunaa. Siinä lisukkeena on sit salaattia (tomaattia, kurkkua, tuoreita sieniä, raejuustoa ja kevyttä salaatin kastiketta. Salaatin sisältö välillä muuttuu, mut yleenä se tuo.)Syön myös riisiä/nuudelia/pastaa/perunaa. Sit välipalaksi saatan ottaa jonku hedelmän. Illalla syön kokonaisen rasvattoman maitorahkapurkin ja siihen paan marjoja ja joskus hedelmiä. Viikonloppuna sit syön vähän epäsäännöllisemmin ja syön herkkuja myös. Tuo herkuttelu menee joskus liiallisuuksiin ja sit seuraavalla viikolla saa olla aika tiukkana, jos on tullu kiloja lisää. Mut ku liikkuu päivittäin esim siis käy kävelemässä ja syö säännöllisesti, paino tippuu nopiaa. Mut niinku oon täällä aiemminki kirjoittanu, tuo herkuttelu pitäs saada kuriin. Siitä varmaan vielä kirjotan jossain vaiheessa lisää.


Mut liikunnalla ja ruokaluohjelmalla oon saanu kilot kuriin ja pysyny tavoitepainossa. Musta tuntuu, et eniten tuohon painoon vaikuttaa se, mitä pistää suuhun. Ku oon pidempään herkkulakossa, paino pysyyy samana, mut jos vaikka herkuttelen monta päivää putkeen, voi kiloja tulla aika paljon lisää. Mulle ois hyvä ku söisin viikossa vaan yhtenä päivänä herkkuja, sillo mä yleensä ihme kyllä laihdun. Mut jos jatkan herkkujen syömistä niin paino alkaa nousta. Painan nyt 60,5 kiloa ja oon 171 cm pitkä. Mun normaalipainon alaraja on 59 kiloa ja yläraja 73 kiloa. Tää äityis on antanu mulle intoa laihduttaa, että jaksaa kunnolla leikkiä pikkumiehen kanssa ja muutenkin jaksan paremmin.


Äitiys on siis vaikuttanu muhun positiivisesti ja oon iloinen meidän pikkumihestä. Oon saanu seurata sen kehitystä ja kasvua jo kaksi vuotta. Pikkumies täyttää tänään kaksivuotta. Se on iloinen, seurallinen ja hymyleväinen lapsi. Se tuo mun elämään tarkotusta ja hyvinvointia. Mulla on painokin tippunu pikkumiehen ansiosta suurelta osin ja paino on pysyny normaalipainossa ja olen siitä iloinen.


Tässä kuvassa on pikkumiehen saama lintu-ristiäislahja mummulta. Pikkumies tykkää kovasti linnuista. Se seuraa silmä tarkkana lintuja. Jos se näkee ankan, pikkumies sanoo kvaak kvaak ja jos se variksen, se sanoo krääk krääk.


Taidan nyt lopettaa tällä erää tän kirjoittamisen, mut haluun vielä sanoa että pikkumies on tärkeä mulle ja se lisää mun hyvinvointia ku näkee et sillä menee hyvin.

Hyötyliikuntaa

Tuosta edellisestä siivousaiheesta tuli illalla mieleen tää hyötyliikunta. Mietin, mitä kaikkea on hyötyliikunta. En varmaan kaikkia hyötyliikuntaan kuuluvia keksiny, mutta tässä tulee muutama.


Heti ku miettii siivousta, siitä löytyy monenlaista hyötyliikuntaa. Imurointi on yksi, jossa tulee hiki ja sit luutuaminen. Riippuu tietenkin kuinka ison alan imuroi ja luutuaa ja millä tahdilla. Mattojen puisteleminen on kans aika rankkaa hommaa ja siinä sitte riippuu teho mattojen määrästä ja kuinka lujaa hakkaa mattoja. Pölyjen pyyhkiminen on kans hyötyliikuntaa ja jos siinä vielä pyyhii kaikki tavaratkin niin voi olla että tulee kuuma. Sit vielä petivaatteiden puisteleminen ja vuodevaatteiden vaihtaminen tuo hien pintaan. Musta siivoaminen on välillä aika rankkaa


Puutarhan hoito on kans hyötyliikuntaa. Kitkeminen on rankkaa puuhaa ja tietenkin rankkuus johtuu siitä kuinka paljon kitkettävää on. Kukkien ja puiden istuttaminen on kans hyötyliikuntaa ja siinä rankkuus vaihtelee. Jos on paljon istutettavaa, se on rankempaa ku muutaman kasvin istuttaminen. Ruohonleikkuu on kans aika raskasta, jos leikkaa vanhanaikasella ruohonleikkurilla ja tulee varmasti hiki. Myös uudella leikkurilla tulee ehkä hiki, jos on iso ala mitä pitää leikata. Kasvien kastelu voi olla kans raskasta, jos joutuu kantaa isoja määriä vettä kasveille. Kun asuin vielä kotona, tein paljon pihahommia. Nyt meillä ei oo niin kauheesti pihalla hoidettaa, mut on kuitenkin jotain.


Pyöräily ja kävely on kans hyötylikuntaa. Voi esim.kävellä tai pyöräillä työmatka ja muitakin matkoja. Rankkuus riippuu matkasta ja siitä kuinka lujaa ajaa. Mulla tulee pyöräiltyä sillo ku ei oo lunta ja jäätä. Käveltyä tulee ympäri vuoden.


Rappujen nouseminen on rankkaa, jos on pitkät raput. Meillä on kaksi kerroksinen talo ja aika paljon tulee noustua rappuja. Joskus teen treeniä meidän rapuissa. Kävelen ylös ja alas esim.kymmenen kertaa ja tulee kyllä hiki.


Tässä on siis muutama hyötyliikuntalaji, jotka mulle tuli mieleen eilen illalla ku mietin asiaa. Varmasti siis tosiaankin on lisää muitakin hyötyliikuntalajeja. Noista ite teen siivouksesta kaikki muut, paitsi mattojen puistelemisen. Mä imuroin matot ja meille ei oo ees hirveesti mattoja. Pihanhoidosta sekä pyöräilystä ja kävelystä jo kirjoitinkin. Ja kerroin myös rappujen tai portaiden nousemisesta omalta osaltani. Kannattaa kokeilla näitä hyötyliikuntalajeja. Se lisää hyvinvointia,auttaa painonhallintaa ja laihduttamiseen. Ja varsinkin pihanhoito voi olla jopa terapeuttista. Kunto kohenee myös hyötyliikunnalla. Ei muuta ku kokeilemaan!


Tässä on lopuksi kuva mun eka äitienpäivänä saadusta ruususta. Sen hoitamisesta ei tuu hiki, mut kyllä senkin voi määrille hyötyliikunnaksi sillä sekin vähän kuluttaa kaloreita. Tää ruusu on hyvissä voimissa ja tuo iloa ku se kukkii välillä. Se on meillä sisällä ja ihme kyllä viihtyy. Seuraavaksi aattelin kirjoittaa äitiydestä ja miten se on muuttanu minua ja mun elämää. Tuli mieleen tää aihe tuosta äitienpäiväruususta. Mut ei sit tällä kertaa muuta ku mukavaa päivää!

Voiko siivoaminen olla kivaa?

Lapsena ja nuorena tykkäsin siivoamisesta. Siivosin oman huoneeni kerran viikossa ja vaihdoin petivaatteetkin kerran viikossa. Tätä jatkui myös aikuisena. Mutta sitte ku aloin lihota, tulin laiskemmaksi ja siivous ei enää innostanut. Siivosin vaan silloin ku tuli vieraita tai sitten ku oli pakko. Vuodevaatteekin tais olla aika kauan aikaa ilman vaihtamista. Siis siivous oli sillo epämiellyttävää. Mutta sitten aloin laihtua ja huomasin että siivoaminen laihduttaa kun siivoaa oikein kunnolla. Aloin siis laihtua myös siivouksen ansiosta ja aloin vähän jo pitämään siitä uudestaan.


Nykyään teen niin että siivoan kolmena päivänä viikossa. Keskiviikkona siivoan vessan ja kylpyhuoneen, torstaina pyyhin pölyt ja perjantaina sitte imuroin ja luutuan lattiat. Niin siivousurakka ei tuu liian raskaaksi ja on kiva sitten perjantaina huokasta ku viikon siivous on tehty. Siitä tulee hyvä olo ja on kiva kun koti on siisti. Silloin siellä viihtyy paremmin ja se vaikuttaa hyvinvointiin. Siivoaminen myös on yhenlaista hyötyliikuntaa. Oon kokeillu tätä kolme päivän siivousta jo aika kauan ja mielestäni se toimii. En siis enää inhoa siivoamista. Kannattaa kokeilla tätä kolmen päivän siivousta, jos se auttais teitäkin jotka inhoavat siivota.


Tässä on tuoksukukka ilostuttamaan teidän päivää. Tykkään eri tuoksuista ja myös se lisää hyvinvointia. Tietenkään silloin ei voi käyttää näitä tuoksuja jos on allerginen niille. Siivouksen jälkeen koti myös tuoksuu puhtaalta ja se tuntuu hyvältä. On saaut jotain hyödyllistä aikaan, hieno homma!

Kirpputorimeininkiä

Eka kerran olin kirpputorilla myymässä Rotuaarilla (Jos kiinnostaa, kattokaa Google-haulla mikä on Rotuaari Oulussa) teininä kummitätini kanssa. Mulla oli paljon leluja myynnissä ja ne meni ku kuumille kiville. Äiti ja isä toi sinne lisää leluja ja nekin meni hyvin kaupaksi. Sain monta sataa markkaa myynnistä. Se toi mulle hyvää mieltä ja kivasti rahaa. Laitoin sen muistaakseni pankkiin säästöön.


Muutaman vuoden kuluttua olin samaisen kummitädin kanssa toisella kirpputorilla päivän myymässä tavaroita. Siellä myynti ei ollut niin vilkasta kuin Rotuaarilla, mut kyllä sieltäkin sain rahaa. Sitte muutama vuosi sitten mulla ja mun äidillä oli kirpputoripöytä aika kauan aikaa yhellä kirpputorilla. Siellä kauppa kävi vaihtelevasti. Mut pääasia oli et saatiin vanha tavara myytyä vaikka vähän halvemmalla. Oli mukava huomata ku oli joku tavara tai vaate ostettu ja sit oli kiva hakea rahaa tiskiltä. Se oli kans jonkinlainen harrastus joka vaikutti hyvinvointiini, koska sai vanhat tavarat ja vaatteet nurkista pois lojumasta ja sai niiden tilalle sai ostaa uusia vaatteita ja tavaroita.


Nyt tänään vein pikkumiehen pieneksi jääneitä vaatteita ja joitakin leluja kirpputorille. Tää kirpputori myy vaan lasten vaatteita ja tavaroita. Sinne voi viiä silleen et vuokraa pöydän tai vie sinne tavarat ja vaatteet ja antaa omistajien hinnoitella ne. Siitä saa sit 50 prosenttia hinnasta. Mä otin ton viimesen vaihtoehdon. Eipä tarvi käydä siellä joka päivä siivoamassa pöytää ku kirpputori on sen verran kaukana kotoa ja sit ei tarvi ite hinnotella niitä vaatteita ja tavaroita. Ihan kiva päästä noistakin eroon. Jätin mä kuitenkin joitakin vaatteita muistoksi. Ei niitä kaikkia raaski myydä.


Tää kirpputoritoiminta on jolleikin varmasti kiva harrastus niinku jo kirjotin et se oli sitä mulle ja voisi ajatella, että tääkin harrastus auttaa painonhallintaan, laihdutukseen ja hyvinvoitiin, kun on mieluista tekemistä. Silloin ei niinkään ajattele ruokaa tai herkkuja ja se auttaa laihduttamiseen ja painonhallintaan. Ja hyvinvointia se tuo kun saa siis hyviä kauppoja ja vanhat tavarat myytyä.


Olette varmaan huomanneet että kirjoitan eri aiheina sellaisia juttuja, jotka voivat auttaa laihduttamiseen, painonhallintaan ja hyvinvointiin. Toivottavasti jokainen lukijoista löytää yhden tai useamman vinkin näihin edellä mainittuihin seikkoihin mun kirjoituksista. Olisi hieno, jos musta ois apua siihen et jokainen löytäis mun kirjoitusten avulla myös jonku mieleisen tekemisen, joka ottaisi ajatukset pois suurien ruokamäärien syömisestä ja liiallisesta herkuttelusta.


Tässä sulle kukkanen ilostuttamaan sun päivääsi.

Piirtämisen ja musiikin vaikutus hyvinvointiin

Olen aina pitänyt piirtämisestä. Mun piirustukset ovat aika omanlaisia. Niiden värit eivät ole samoja kuin luonnossa kuten esim.kun piirrän puita. Puut voivat olla vaikka vaaleanpunaisia tai monivärisiä. Olin sellaisessa lukiossa, mikä oli kuvispainotteinen. Opettaja kehui välillä taideteoksiani ja lopputyöstä hän innostui ja pyysi mua esittämään se muillekin luokille. Tein lopputyöni musiikkimaalauksesta. Itekin ku piirrän, piirrän musiikkia kuunnellen.


Tästä päästäänkin musiikkiin, joka on vielä ehkä tärkeempi mulle ku piirtäminen. Musiikkia harrastan monipuolisesti ja oon oppinu laulamaan ennen kuin opin puhumaan kunnolla.Äiti kertoi mulle että nelivuotiaan kuuntelin jo Abbaa ja lauloin mukana. Tästä musiikista jo kirjoitin aiemminkin, mut nyt kirjotan tarkemmin. Olin aika pieni ku kävin laulukilpailussa ja tulin toiseksi. Mulla on vieläkin se lusikka tallessa, jonka sain kilpailussa palkinnoksi. Laulu on ollu siis aina mun elämässä mukana.


Kuoroharrastus on myös ollu tärkeätä mulle. Siinä tuntee olevansa tärkeä kun saa vaikuttaa osaltaan esityksiin ja tuntee kuuluvansa joukkoon. Se tuo hyvän mielen ja vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin. Mulla tulee hyvä olo ku laulan. Meidän pikkumieskin haluaa aika usein kuunnella ku mä laulan.


Myös pianon soittaminen on hauskaa ja se vie mukanaan ku alkaa soittaan. Siinä ei mieti ruokaa tai herkkuja. Sitä vaan uppoutuu musiikin maailmaan. Pikkumieskin tykkää soittaa omalla tavallaan pianoa. Tuleekohan siitäkin musiikkimies?


Musiikkia kuuntelen yleensä samalla ku oon salilla tai lenkillä. Eli se on painonhallinnan kannalta hyvä. Pikkumiehen kans kuuntelen lastenmusiikkia ja joskus katellaan Fööpelin palikoiden DVD:tä. Ja sitä se tykkää kattoa ja niin myös minäkin.


Oon myös opettanu musiikkia ihan ekaluokasta lukiolaisiin. Se on myös ollu mukavaa ja antoisaa. Ihan eri on opettaa ekaluokkalaisia kuin lukioilaisia. Ekaluokkalaiset tyytyy yleensä ihan vaan laulamiseen ja helpoilla soittimilla säestämiseen kun taasen lukiolaisten kanssa voi tehä jo vaikka mitä ja ne jo osaa vaatia enemmän opettajilta.


Tässä on mun yksi piirtämäni puu.

Sisustuksen iloja

Maanantaina käytiin Ikeassa ja sieltä ostettiin jos jonkinlaista sisustukseen liityvää. Nyt saatte katsella hieman kodimme sisustusta. Mieheni kanssa on mukava käydä sisustuskaupoissa ja päättää yhdessä mitä ostetaan. Yleensä meillä on sama maku. Kun saa hankittua mieleisiä esim.huonekaluja niin siitä tulee hyvä mieli. Niitä sitte ihailee jonkin aikaa kunnes niihin tottuu ja haluaa uusia juttuja. Näissä laittamissa blogikuvissa on lamppu, joka ostettiin pikkumiehen huoneeseen. (Siitä on kaksi kuvaa.) Se on erikoinen lamppu. Siinä on kaksi narua. Kun toisesta vetää, lappu muuttuu palloksi ja sit kun toisesta narusta vetää, se aukeaa. Sitte yhdessä kuvassa on pikkumiehelle ostettu automatto. On myös pikkumiehen sänky ja meidän sänky, vessa ja keittiö sekä olohuoneen kello. Kun koti on mielekkäästi sisustettu, siellä viihtyy ja se lisää hyvinvointia. Joillakin se voi auttaa laihtumaankin. Kun on niin uppoutunut sisustamiseen,voi olla, että ei turhaan mieti herkkujen syömistä. Myös painonhallintaan sillä on positiivinen vaikutus. Jos esim.on hankkinut ison peilin niin joka aamu voi katsoa siitä itseään ja ihailla sitä että on laihtunut ja päässyt tavoitepainoon.

br>

Iloa kirjoittamisesta

Heti ku opin kirjoittamaan ja lukemaan, aloin myös kirjoittaa päiväkirjaa. Oon kirjoittanu siis ihan pienestä asti. Sinne oli mukava kirjoittaa vaikka mitä, ku tiesi, ettei kukaan lue niitä. Mulla oli lukko useammassa päiväkirjassa. Joskus avain meni hukkaan ja oli pakko rikkoa päiväkirjaa, että sai sen auki. Päiväkirjoja mulla on paljon ja ne on kaikki tallessa. Välillä on ollu kyllä taukoja jopa useamman vuoden, ettei oo tullu kirjoitettua päiväkirjaa. Ku mietin niin näin aikuisena, millo oon kirjoittanu päiväkirjaa enemmän, on sillo ku on ollu vaikeaa. Se jotenkin on auttanu. Siihen saa purkaa omia ajatuksia. Yksi hyvä keino lievittää pahaa oloa on, että kirjoittaa joka päivä esim.kolme hyvää asiaa, jotka on hyvin. Ku tein niin, aloin huomaamaan, että elämässäni on todella paljon hyviä asioita. Hyvien asioiden määrä vaan kasvoi ja kasvoi. Kokeilkaapa tätä vaikka silloin kun on vaikeaa. Voi sitä toki kirjoittaa silloinkin ku kaikki on hyvin. Iloa siitä silloinkin saa ja se vaikuttaa hyvinvointiin.

Silloin 2007 ku aloitin tämän blogin teemalla laihduttaminen, kirjoitin aika tiheään laihduttamisen tuloksia tänne blogiin. Se auttoi minua seuraamaan tuloksia. Oli kiva kirjoittaa tänne varsinkin silloin ku oli tullu tuloksia. Se auttoi laihtumisessa, mutta sit ku lopetin kirjoittamisen niin jojoilu painon kanssa jatkui. Olisi pitänyt vaan jatkaa kirjoittamista niin olisin voinut onnistua ennemmin laihduttamaan tavoitepainoon. Mut ei sitä kannata murehtia enää, sillä nyt olen ollut jo noin vuoden ajan tavoitteessa painon suhteen ja olen onnellinen siitä.

Oon myös kirjoitellu lauluja ja loruja sekä tarinoita. Nyt viime aikoina olen kirjoittanu lapsille loruja ja tarinoita. Niitä on ollut mukava kirjoittaa. Tää kirjoittaminen imaisee mukaansa ja ainakin minulla se auttaa painonhallintaan ku on mielekästä tekemistä, ei tuu syötyä. Tässä on yksi lapsille kirjoittamani loru kilpikonnasta.


Ki-ki-kilppari on mun kaveri. Hitaasti se liikkuu ja kilven sisällä nukkuu. Iloa se tuo elämään, kun sen reippaana nään. Kiipeilee se kovasti ja haukottelee somasti. Hitaasti se kasvaa, eikä tykkää varpaitaan veteen kastaa. Ki-ki-kilppari on mun oma kaveri.

Kuvia

Harjoittelin tässä kuvien laittamista tänne. Ihan hyvin kait tää onnistu. Koirani kuva ei menny keskelle, mut ei kait se haittaa...Aika monimutkaista tää kuvien laittaminen kyllä on, mut kait sen oppii harjoittelemalla. No tästä se sit lähtee..Ens kerralla kirjoitan blogiini kirjoittamisen vaikutuksesta hyvinvointiin. Joten tälle erää on sit moro!!!

Vihanneksista tehtyä ruokaa

Mä oon pienestä asti tykänny vihanneksista ja niistä tehdyistä ruuista. Mulle ei oo maittanu ns. kokoliha niinku kokolihapihvit sun muut. Mut en oo kuitenkaan vegetaristi. En tiiä mikä nimitys mulla pitäs olla, ku syön kananmunia, jauhelihaa, kebabia, kalkkunanakkeja, kalkkunaa, kanaa ja kalaa. Sillo lapsena ku käytiin ravintoloissa, mulle oli vaikia löytää sopivaa ruokaa. Nykyäänhän melkeinpä joka paikassa on salaattia tai muuta vihanneksista tehtyä ruokaa, jota yleensä tilaan. Mut ulkomailla sitä ei välttämättä oo joka paikassa. Sen huomasin ku viimeksi käytiin Kreetalla. Oli siis paikkoja, joissa oli vaikia päättää mitä tilaa ku ei ollu vihanneksista tehtyä ruokavaihtoehtoa.

Vihanneksista tehty ruoka ei oo välttämättä se kevyin ruoka eli pitää kattoo mitä tilaa, jos on laihdutuskuurilla tai taistelee, että pysyis tavoitepainossa. Oon kuitenkin sitä mieltä, että välillä tosiaankin pitää herkutella ja tilata sitä mitä tahtoo. Kunhan sit palaa takaisin terveellisen ruuan pariin. Lupailin vihanneksista tehtyjen ruokien ym.ohjeita joten tässä tulee yksi pirtelöohje.


Energiapirtelö

3 3/4dl rasvatonta maitoa tai soijamaitoa

1 rkl rasvatonta maitojauhetta

1 1/4 dl jogurttia

1 rkl hunajaa

6 mansikkaa

kanelia koristeeksi.

ja vielä 1 kuorittu banaani


Vatkaa ainekset yhteen, paitsi kaneli, jolla koristellaan pirtelö. Sit vaan kokeilemaan tätä vaikka liikuntasuorituksen jälkeen. Kasviksista tehtyjä ruokaohjeita tulee lisää tässä myöhemmin. Toivottavasti pirtelö maistuu.

Tässä vielä mun tekemä salaatti. Siinä on kurkkua, tomaattia, raejuustoa, paprikaa, sieniä ja salaatinlehtiä. Siis ihan perussalaatti. Kokeilkaahan sitäkin.

Vielä yks juttu

Nyt voi kuka tahansa kommentoida kirjotuksiani...eli kommentoimaan vaan. Ois kiva saada kommenttia lukijoilta.

Eläinjuttuja

Kerronpa nyt lupaamani eläinjutut. Alotan siitä meidän kissasta. Se oli aika villi. Jos joku heilutti vaikka jalkaa se syöksyi viivana jalkaan kiinni. Siis se oli sillo kissanpoikanen. Sitte se oli semmonen, että se ei viihtynyt yksin ulkona ku vaan mökillä. Asuttiin sillo kerrostalossa ja ku äiti otti kissa mukaan kun lähti viemään esim.pyykkiä Kissa meni menojaan mutta ku äiti lähti takas sisälle, kissa oli heti ovella, ettei vaan vahingossa jääny ulos. Mökillä kissa hävis heti omille teilleen ku tultiin sinne eikä sitä näkyny koko aikana, mutta sitten kun alettiin lähtemään, kissa oli ensimmäisenä autossa istumassa....Että semmonen kissa meillä oli.

Seuraavaksi voisin kertoa hamsteristani. Se oli sellainen, että kun se oli lattialla, se työnsi jos jonkinlaista ns.tavaraa poskeen niinku hamsterit yleensäkin hamstraa poskiin ruokaa. Kerran sillä oli lettinauha poskessa.

Juu, sitten tulee se ihana koira, josta riittää juttua. Kerron vaan muutaman jutun. Koira syntyi 30 asteen pakkasessa ja omistajat huomasivat vasta kahden viikon päästä että äiti koiralla oli kaksi pentua kopissa. Meille se tuli joskus kahden kuukauden ikäisenä. Se ei kauheesti viihtyny sisällä ku sillä oli niin paksu turkki. Aikasemmin kirjoitin, että oon koirille allerginen, mut tästä koirasta mulle ei tullu allergiaa. Mulla oli koiranhoitovaatteet erikseen ja koira oli melkein koko ajan ulkona. Kerran koirani karkasi multa hautausmaalle ja mä yritin saada sitä kiinni siellä. Kyllä sillo hävetti, mutta nyt oikeestaan naurattaa koko juttu. Sillo ku koira oli pentu ja se karkasi eka kerran. Se juoksi taloa ympäri ja mä katoin ikkunasta että mikä siinä aina vilahtaa. Menin sitte ulos katsomaan ja koirahan se onnessaan juoksi taloa ympäri.


Sit ois vuorossa kilpparit....Eka maakilpikonnani ostettiin samaan aikaan ku oli vielä tuo koira. Tää kilppari oli kova karkaamaan niin ulkona ku sisällä. Mä aina luulin, että sitä ei enää löydy ku se karkas ulkona, mut aina se löyty jostain. Kerran oltiin mökillä ja se oli ulkona ja karkas. Olin ihan varma että sitä ei löydy enää, mutta koira löysi sen puoleksi maahan kaivatuneena. Kotona ku pidettiin lattialla, se meni mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kerran se oli lahkeessa ja kerran isän kengässä. Että semmonen karkulainen se oli.

Tää nykyinen konna on rauhallinen, eikä oo mitään erikoisempaan tehny. Ehkä se on hyväkin pikkumiehen kannalta, että se ei oo kauhean riehakas. Se viihtyy terraariossaan, mutta välillä päästän se jaloittelemaan lattialle ja kesällä ulos.

Näitä kaikkia muistoja on kiva muistella aina välillä. Niistä tulee hyvä mieli, mutta joskus vähän haikeakin ku eläimiä ei enää ole, paitsi tuo nykyinen kilpikonna. Mut oon sitä mieltä, että jos tykkää elämistä, kannattaa ottaa sellanen. Se tuo iloa elämään. Onhan siinä oma hommansa hoitaa sitä, mut on se sen väärti. Painonhallintaa aatellen se tosiaan antaa muutakin ajateltavaa ku syöminen ja sitä on ilo katella ja seurailla mitä se puuhailee. Jos ite en ois allerginen ns.karvasille eläimille, mulla varmaan ois ns.eläintarha. Eläimiä ois vaikka millä mitalla. Mun mielestä eläimet tuo sisältöä elämään ja se on hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa. Käytetäänhän eläimiä myös terapia mielessä esim. hevosia ja sit mm.kissoja on vanhainkodeissa.

Ihanaa kun eläimiä on olemassa. Meidän pikkumieskin on innoissaaan vaikka se näkis vaan hyttysen. Se riemastuu siitä kauheesti ja naureskelaa. Taitaa tulla äitiinsä. Tuosta tuli mieleen vielä sellanen juttu, että ku asuin yksin mulla oli monesti kärpänen kaverina. Se lenteli mun kädelle ja annoin sille sokerinpaloja. Jotenkin tuntuu hassulta, että joku kärpänen oli niin tärkee, että ku se kuoli niin tuli paha mieli. Mut oli se hauska kaveri ku asu yksin. Tuntu siltä, ettei ollu yksin. Toi kärpänenkin iloa mun elämään.

Eihän kaikki pidä eläimistä, eikä halua ottaa sellasta. Mutta maailmassa on niin paljon eri vaihtoehtoja, jotka antavat iloa elämään ja vievät ajatukset pois ruuan kimpusta. Mulla onkin täällä blogissa sellanen tarkotus, että tuon esille erilaisia vaihtoehtoja laihdutuksen onnistumiseen ja tavoitepainossa pysymiseen ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Ehkä tää nyt tällä erää riittää...Mut sen aion vielä kertoa että tässä myöhemmin aion vielä kirjoittaa tänne lapsille kirjoitettuja eläinloruja siis itse kirjoitettu ja lisätä kuvia myös. Oon jo ottanu paljon kuvia. Ne pitäs vaan saada koneelle niin vois laittaa niitä tänne. No jospas sitte joku päivä....Mut tällä erää sanon heipat ja lähen Pikkukakkosta kattomaan pikkumiehen kanssa.

Haaparannan reissu ja uusia hankintoja Ikeasta

Taasen kiire painaa päälle. Käytiin Ikeassa ja ostettiin paljon uusia juttuja. Kuvia tiedossa sitten kun kirjoitelen sisustuksesta. Myös monen toivomia kasviruokaohjeita on luvassa myöhemmin. Joo, aiheet ei mulla lopu. Se on varmaa. Toivottavasti osaan kirjoittaa sellasia asioita, jotka kiinnostavat teitä. Aion kirjoittaa monipuolisesti ja painottaa hyvinvointia elämässä. Mut niinku eilen kirjoitin, seuraavaksi kirjotan vielä elämistä...siis omista ja niiden hauskoista tekosista. Toivottavasti saatte hymyn huulille niistä jutuista. Nyt jatkan kotini sisustamista mm. uusilla matoilla ja lampuilla. Aurinkoista iltaa teille lukijat.

Moro!

Tänään ei ehi kirjoittaa...sori...jospas huomenna kerkeis. Jatkan sitten eläinaiheella vielä. Mukavaa iltaa teille kaikille!!!!

Iloa eläimistä ja niiden vaikutus painoon

Oon aina tykänny melkeinpä kaikenlaisista elämistä. Ensimmäiset kotona olevat eläimet olivat kissa ja undulaatit. Sehän tuottikin jos jonkinlaista. Voitte vaan arvata, miten kissa oli kiinnostunut linnuista, mutta ei kuitenkaan koskaan vahingoittanut niitä. Itse olin niin pieni vielä että en ymmärtänyt asiaa. Seuraavana vuorossa olivat kalat. Ne olivat miljoonakaloja ja niistä oli jo minullekin iloa ku olin jo isompi ja ymmärsin asioita. Kaloja siis piti mm.ruokkia ja välillä se olin minä joka joskus ruokin niitä. Tähän samaan aikaan äiti löysi kalaa perkatessa hämähäkin ja senkin halusin lemmikiksi. Se eleli jonkin aikaa sitte purkissa. Samoin leppäkertut olivat tuttuja pienissä rasioissa ja joskus niitä löytyi vielä joulunakin sisätiloista. Mistähän kumman syystä ne olivat vielä eläviäkin? Mulla on ainakin sellanen mielikuva, että ne ois ollu eläviä. Eläimet on olleet mulle siis pienestä asti tärkeitä. Siis ihan pikkusesta asti oon ollu sellanen että en tapa edes hämähäkkiä. Jos sisälle tulee jonkin hyöteinen ja on kesä, vien sen ulos. Hyttyset, mäkäräiset, ampiaiset ja paarmat ovat sellaisia joita ihoan ja ravut siis suomailaisista elukoista. Onhan niitä vaarallisia eläimiä sitten mitä pitää varoa. Jos palataan lapsuuteen mulla oli tapana hoitaa pesästä pudonneita linnunpoikasia. Sit lapsena tykkäsin käyttää naapureiden koiria kävelyllä. Eläimet on tuoneet mulle paljon iloa. Kun olin noin 10-vuotias sain hamsterin ja pian sen jälkeen koiran. Kun hamsteri kuoli, sain maakilpikonnan. Koira tykkäsi sekä hamsterista että kilpikonnasta, eikä vahingoittanut niitä. Mutta ite olin sen verran hölmö,että kun hamsteri kuoli, hautasin sen ihan koiran leikkipaikan viereen ja koira söi sen hamsterin ruumiin. Jos jotain hyvää siitä voisi aatella, on että nyt hamsteri ja koira on samassa haudassa. Koiran kautta sain myös paljon ystäviä joilla oli koiria. Se oli myös ilonaihe elämässä. Oli mukava touhuta koirien ja koiranomistajien kanssa. Koirat ovat minun mielestä parhaita jos ajattelee eläimiä että mikä on paras eläin tai lemmikki. Koira ottaa aina iloiten vastaan ja kuuntelee kun on suruja eikä kerro kenellekään. Sit koira pitää kilot kurissa kun sitä pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä ja koiran kanssa voi harrastaa monenlaista ja se vie ajatukset monelta ruuan äärestä muualle. Silloin kun minulla oli koira, en kyllä ollut ylipainoinen ja varmasti se osaksi johtui juuri koirastani ja sen hoitamisesta. Tietenkin muutkin eläimet voivat edesauttaa tuota painonhallintaa. Jokainen eläinrakas haluaa hoitaa eläintään tai eläimiään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Itselläni on nyt maakilpikonna (eri kun lapsena). Se on jo yli 10-vuotias, mutta se voi elää satavuotiaaksi asti. Kovasti haaveilen koirasta. Olen kyllä allerginen koirille, mutta esim.villakoirat eivät ehkä aiheuta allergiaa, joten voimme ehkä joskus ottaa sellaisen. Mutta vasta sitten kun pikkumies on vanhempi. Nyt riittää tuo kilpikonna vallan mainiosti. Se on rauhallinen ja helppohoitoinen kaveri. Sitä ei kyllä ns. tarvitse ulkoiluttaa, mutta jos päästää sen vapaasti kulkemaan kesällä pihalle niin kyllä sen perässä saa ns. juosta, ettei se mene hukkaan. Sehän on sitä vilkkaampi mitä lämpimämpi on iilma. Sitä vallan yllättyy kuinka nopea se voikaan olla! Elämän yksi ihana ilonaihe ovat siis eläimet.Niitä kun hoitaa hyvin, niistä on pitkään iloa ja ne saa hymyn huulinen hauskoilla tempauksillaan. Munkin eläimet ovat tehneet vaikka mitä ja niitä on mukava näin jälkikäteenkin muistella. Oisko yksi painonhallinta keino hankkia eläin, jota voi hoitaa. Sen sijaan että miettiin mitä seuraavaksi ottais kaapista syömistä? Siinä ajatusta tämän kertaisesta kirjoituksesta. Liitän näihin mun kirjotuksiin myöhemmin kuvia. Pitäs pikkuhiljaa alkaa opetella kuvien laittamista. Tympiähän on vaan lukea pelkkää tekstiä, vai onko? Riippuu tietenkin tekstin sisällöstä. Mut hauskaa iltaa teille lukijat...jatkan taasen kirjoittamista myöhemmin...SE ON MORO!

Pysyvä painonhallinta

Onko pysyvä painonhallinta oikeasti mahdollista? Sitä oon tässä miettiny ku oon jonkin aikaa saanu ns.nauttia tästä tavoitepainosta. Aluksi olin tosi iloinen, että pääsin tavoitteeseen ja säilyttämäni pienet vaatteetkin mahtuivat päälle ja jopa näyttivät ihan hyviltä. Ei siis juurikaan tarvinnu ostaa uusia vaatteita. En siis missään vaiheessa antanu periksi laihduttamisen suhteen, vaikka todella monta kertaa tuli takapakkia. Lihoin takas ku olin eka saanu jonkin verran laihdutettua. Olin jopa Painonvartioissa ja se kyllä sopi mulle, mutta sitten Painonvartijat lopettivat toimintansa Suomessa ja mulla jäi laihdutus kesken ja sitten palasin samaan vanhaan tapaani ja lihoin takas. Sitte oli vielä raskaus ja raskauden lopussa viimeisessä punnituksessa painoin 90 kiloa. Eli siitä oon siis saanu 30 kiloa pois...Niin takaisin alussa esittämääni kysymykseen, että onko pysyvä painonhallinta mahdollista. Varmaan se riippuu ihmisestä. Toiset vaan ku päättää, että näin tehdään. Niin sitte näin tehdään. Eli aloitetaan uusi elämäntapa...terveellinen ja liikunnallinen. Toiset sitte ajan myötä sortuvat uudestaan ja pian ovat samassa tilanteessa ku aloittaessaan laihduttamisen tai jopa pahemmassa. Oon katsonu paljon ns.laihdutusohjelmia ja niissä joskus tavataan laihduttajia myöhemmin. Osa on saanu pidettyä painon hallinassa, mutta toiset taasen eivät. Ihmisten elämäntilanteetkin vaikuttavat tähän. Joillakin ei ole vaan aikaa ku on työ, perhe jne. Ne ehkä on vaan tekosyitä, mutta näin tää elämä menee. Toisilla on onnea enemmän elämässä ku toisilla. Oon kuitenki sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on oma taakkansa kannettavana. Toisilla vaan on se isompi ku toisilla. Munkin elämä ei oo ollu koko ajan ruusuilla tanssimista, mut selvitty on tähän päivään asti ainakin. Mun mielestä omaa historiaa ei kannata kauhiana vatvoa. Pitää tietenkin käydä asiat läpi niin ettei niitä tarvii koko ajan murehtia. Elämässä pitää mennä vaan eteenpäin. Kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Mun mielestä siis pysyvä painonhallinta on sitä että on omaksunu uuden elämäntavan ja haluaa pitää siitä kiinni ja nauttii siitä. Ei siinä oo mitään järkeä, että jos pinna kireellä päivästä toiseen pakottaa itsensä tiukkaan linjaan. Eihän elämästä sitte nauti ollenkaan. Niinhän sitä sanotaan, että lihavat ovat lepposia ja moni onkin. Ainakin mä oon törmänny sellasiin. Ja jos on pullukkana tyytyväinen itseensä niin sitten on. Ite tietää, millanen haluaa olla ja on onnellinen sellaisena ku on. Sitte tietenkin tulee kysymykseen se, että onko lihavana oleminen terveellistä. Onhan tietenkin lihavat alttiimpia sairauksille. Mutta ketään ei voi pakottaa laihduttaan jos ihminen ei itse halua. Tullaan siis siihen lopputulokseen, että jokainen on yksilö ja pitäisi olla oma asia onko lihava vai ei. Painonhallinta ei oo helppoa kenellekään. Sen vaan sanon omasta kokemuksesta. Taistelin saadakseni tavoitepainon noin kymmenen vuotta ja nyt oon päättäny että tässä pysytään. Toivottavasti tää päätös pysyy!!!! Tää oli tän päivän aiheena...Myöhemmin sitte uusia asioita pohdittavana...siihen asti voikaa hyvin kaikki lukijani!!!!

Herkunhimo, mansikat, ruokaohjelmani ja makeutusaineet

Joo, eilenillalla tuli ihan hirvee herkunhimo. Mulla oli suklaata jemmassa ja sit miehelläni oli jotain karkkia myös ja aatella söin myös sokeripaloja, huh huh. Sitte tulikin pahaolo ja harmitti. Mikä siinä on että pitää syödä niin hirveesti, että tulee huono olo? Aattelin myös illalla et varmaan aamulla painan kauheesti, mutta paino olikin pysyny aikalailla samana. Illalla ku kävin nukkumaan herkut varmaan valvotti mua ku en meinannu saada nukuttua. Eli ei ollu hyvä tää tällanen liiallinen herkuttelu! Aluksi se tuntu ihan kivalta, mut lopuksi EI. Ehkä tästä opin, että en syö noin paljon herkkuja kerralla, vai opinko? Tänään kävin vielä Raxissa syömässä ja söin aika paljon pizzaa, mut otin myös salaattia. Saa nähä, miten tää vaikuttaa huomiseen siis painooni. No sen näkee sit huomenna. Enää en aio syödä ku rahkaa ja mansikoita. Mansikoista tulikin mieleen laihdutusvinkki....Kerran lihoin viisi kiloa nopeassa ajassa ja sain ne pois noin viikossa ku söin joka päivä mansikoita, enkä syöny herkkuja. Tavallista ruokaa söin ihan normaalisti ja paino tippu siis noi viisi kiloa. Mut tiiän, että kilot oli varmaankin nestettä siis turvotusta ku ne tuli nopiaa ja lähti nopiaa pois. Tuosta ajatus mulla siirty nyt mun arkipäivän ruokaohjelmaani... Aamupalaksi mä syön puuroa, marjoja ja juon vettä. Päivällä mä syön ruuan ja se vaihtelee päivittäin. Ei oo siis mitään tiettyjä ruokia, joita syön ja kuinka paljon (yritän kyllä syödä paljon kasviksia ja pieniä annoksia pääruokaa) ja sit juon yleensä light limua. Sit otan jonku hedelmän myöhemmin välipalaksi ja iltapalana on rasvaton rahkapurkki ja marjoja ja joskus hedelmiä. Light limukasta tulikini mieleen ystäväni kanssa käyty keskustelu makeutusaineista. Ite käytän niitä limukkoiden juomisen yhteydessä, joskus karkissa ja makeutusaineilla makeutetuissa juomissa jne. Joskus oon lukenu, että ne lisää herkkuhimoa, mut omalla kohdalla se ei kyllä aiheuta tota. Paremminkin se vähentää ku saa siitä sen herkun nälän ns.tainutettua ku juo tai syö sitä. Sit kolajuomissa on kofeiinia siis monissa niissä ja sit aiheuttaa riippuvuutta, ainakin näin oon ymmärtäny. Mutta mun kohdalla taasen se ei mee näin. Mä pystyn lopettaan kolajuoman juomisen millo haluan, eikä oo sit mitään vieroitusoireita tai pakottavaa halua juua sitä. Ihmiset kyllä on erilaisia eli jollakin varmaan tuleekin riippuvuutta ja sit makeutusaineista herkunhimoa.

Iloa elämääni tuovat asiat

Aloin miettiä, että mitkä asiat tuovat iloa elämääni. Asioita tuli mieleen paljon. Silloin ku ketuttaa vois alkaa miettiä näitä asioita. Mulle itelle mukavaa oloa tuo pikkumiehen puuhastelu ja se, että pikkumies on alkanu puhua useampia sanoja. Eli siitä saa yleensä selvää, mitä se haluaa. Sen iloinen hymy tuo iloa ja se nauru tuo mukavan mielen. Se on ihanaa ku näkee että se on hyvällä päällä ja nauttii pienistäkin asioista. Pitäs ottaa siitä mallia, eikä murehtia niin kauheesti kaikenlaisista asioista. Pitäs ottaa negatiivisetkin asiat haasteina ja aatella, että kyllä mä niistä jotenkin selviän. Tän ajatuksen oon saanu mieheltäni, joka näyttää selviävän melkeinpä mistä tahansa, mihin ryhtyy. Joskus asiat ovat helppoja, mutta joskus niihin tarvii enemmän työtä onnistuakseen. Mutta asioilla on tapana järjestyä...niinhän sitä sanotaan. Eli tässä on kaksi asiaa jotka tuovat iloa elämääni siis pikkumies ja mieheni. Paljon on muitakin asioita jotka tuottavat iloa. Mulle on aina ollut tärkeää saada ns. omistaa ystäviä. Niitä mulla on paljon ja heidän kanssaan käymme mm.syömässä ja kävelyllä. Siinä saa purkaa sydäntään ja parantaa maailmaa. Myös omat vanhemmat ja sisko sekä siskon perhe ovat tärkeitä mulle.Myös Hannun äiti on tärkeä ihminen mulle ja kummitätini. Ja serkku, joka oli jo lapsena mulle hirveen tärkee...siis miespuolinen.Tää ihminen tunnistaa kyllä varmaan itsensä kuvauksesta..nimiä en viiti laittaa kuitenkaan. Terveenä olen myös iloisempi ja nautin silloin pienistäkin iloista. Elämäni aikana minulla on ollut todella paljon vastoinkäymisiä, joten terveys ei todellakaan ole itsestään selvyys. Ihanaa olla suhteellisen terveenä. Iloa elämääni tuo myös musiikki. Tykkään laulaa pikkumiehen kanssa sekä laulaa kuorossa ja tykkään soittaa välillä pianoa. Sitten musiikin kuuntelu on mukavaa ja sitä kuunttelemalla voin samalla piirtää. Piirtäminen on siis mukavaa ja nautintoa tuottavaa. Olen myös alkanut kirjoittaa lasten loruja ja tarinoita aina silloin tällöin kun inspiraatioa iskee. Elokuvia ja hyviä tv-sarjoja on mieheni kanssa mukava katsoa ja matkustaminen on ihanaa siis varsinkin ulkomaanmatkat. Niistä aiokin kirjoittaa myöhemmin lisää...Ja niin se liikunta on mun elämän suola. Kävely, salilla käynti on tän hetkiset liikuntaharrastukset. Syksyllä lisään siihen vesijumpat ja vesikävelyn sekä -juoksun.Aamulla oli mieli maassa, mut lähin kävelylle ja olo parani. Jaksoin tehdä sen jälkeen kaikenlaista. Niinku aiemminkin kirjoitin, liikunta auttaa ainakin mua. Olin myös laihtunu eilisestä 300g ku en syöny liikaa enkä herkkuja. En nyt enää laihduta vaan yritän kiinteyttää raskauden aikana tullutta ns.röllömahaa ja löysiä allejani. Niistäkin kerron myöhemmin uudestaan. Siis että miten aion saada nuo pois. Ajatuksessa kävi myös leikkaus. mut en tiiä. Leikkauksissa on aina omat riskinsä. Jos sitä vaan koittas salikeinoin ja syömällä oikiaa ravintoa siis saada noi ongelmakohdat kuntoon. Taitaa olla aika lopettaa tältä päivältä tää kirjottaminen. Mua tässä blogikirjoittamisessa ärsyttää se ku tää ohjelma kirjoittaa kaikki tekstit yhteen, eikä jätä välejä. Aika raskasta lukia pötkyyn kirjoitettua tekstiä. Jospas mä senkin tässä oppisin joku päivä siis sori tästä. Toivottavasti jaksatte lukia tätä näinkin. PÄIVÄNSÄDETTÄ PÄIVÄÄSI!

Paino, loma ja kultainen keskitie elämässä

Juu, tulipa käytyä minilomamatkalla. Se kyllä tuntui paljon pidemmältä ku tekemistä riitti. Mentiin ensin Tampereelle siis Oulusta. Oli se kyllä autolla ajettaessa pitkä matka ja ku oli vielä pikkumies mukana niin siinä sai olla viihdykettä jos jonkinlaista. Mut ihmeen hyvin menomatka meni. Pakkohan se oli muutaman kerran pysähtyä syömään ym. Tampereella veimme ensin hotelliin tavarat ja sitte mentiin kylään siskoni luo. Iltapa meni siinä. Seuraavana päivänä tekemistä riitti Tampereen keskustassa ja sit seuraavana päivänä ajettiin Tuuriin ja olihan se muuttunu viime näkemältä. Sen jälkeen ajettiin Seinäjoelle ja nukuttiin taasen hotellissa. Viimeisenä päivänä käytiin vielä Ähtärin eläinpuistossa ja pikkumies tykkäs kovasti. Ihmeen hyvin meni myös paluumatka Ouluun. Eli oli hyvä reissu. Enpä juuri matkalla miettiny mitä laitan suuhun ja aattelinki et paino ois noussu monta kiloa ku herkuttelin menemään. Mutta ei, se oli pysyny suurin piirtein samana siitä ku lähettiin. Eli välillä voi näköjään herkutella montakin päivää peräkkäin. Mutta luulen, et siihen syy oli se, että käveltiin paljon ja mä työnsin vielä pikkumiehen kärryjä melkein koko ajan. Ja luulen, että jos nyt jatkaisin syömistä samaan mailliin, lihoisin kyllä, ke ei tulis kuitenkaan liikuttua tarpeeksi. Eli nyt tiukka linja taasen päälle. Mutta kyllä elämästä pitäs saada nauttia ilman, että koko ajan miettii painoa ja mitä panee suuhun. Se on mulla ongelmana nyt kans tuon painotavoitteen pitämisen kanssa, että pitäs löytyä se kultainen keskitie, että oppis syömään kohtuudella herkkuja ja ruokaa säännöllisesti, eikä liikaa kerralla, eikä myöskään jatkuvasti miettiä tuota painoa. Oon miettiny, että pitäskö mennä ravintoterapeutille, että se tekis mulle ruokailuohjelman. Mut kuinka kauan sitä sit jaksaa sitäkään noudattaa ja sit palaa entiseen vanhaan malliin syödä. Pitäs siis tehdä päätös, että tekee elämänmuutoksen, että ei palaa entiseen ja vaan pitää kiinni uudesta ns.elämäntavasta. Siitähän se vaan on kiinni, että päättää. Mutta entä sitten ku alkaa taasen ärsyttää ja on tottunu sillo saamaan lohtua herkuista. Ite oon huomannu että jos oottaa jonkin aikaa esim. 20 minuttia niin monesti herkunhimo saattaa lähtä pois. Voi myös kokeilla marjojen tai hedelmien syömistä, jos se auttais herkunhimoon. Tai lähtee liikkumaan.Oon huomannu, että ku liikun, ei tee mieli herkkuja eikä liian isoja ruoka-annoksia. Mulla tuo liikunta auttaa moneen asiaan siis mm.mielialaan. Siis jos on mieli vaikka maassa tai vaikka äkäinen niin ku lähen liikkumaan niin olo paranee. Pitäs vaan siis liikkua päivittäin. Eli ainakin mun kohdalla tuo liikunta on hyväksi. Kannattaa kokeilla! Oon aateellu alkaa tekemään tässä joka viikonloppu jotain leivonnaista. Ensin suunnittelen mitä teen ja aion lisätä tänne ohjeet. En oo pitkään aikaa tehny sellasta ja sit ruokaa aion kans alkaa tehdä enemmän ja niistäkin aion laittaa tänne reseptit ja sit kuvia leivonnaisista ja ruoka-annoksista. Nyt loma-aikana en siihen vielä ryhdy ku on muutekin paljon tekemistä. Mutta jos elokuussa alottais sellasen projektin. Siis sillo saa tehdä sellaisia leivonnaisia ym.muita herkkuja ku haluaa ja ruokaa myös. Tää on näitä tulevia nautintoja. Aion siis alkaa tehdä asioita, joista nautin, enkä niinkään keskittyä painooni niin paljon.Mut kuitenkin se kultainen keskitie pitää muistaa tässäkin, että ei mee liiallisuuksiin. Mutta ELMÄSTÄ PITÄÄ KUITENKIN SAADA NAUTTIA JA VÄLILLÄ HERKUTELLAKIN. Nyt pikkumies heräs eli pitää lopettaa. Jatkoa seuraa tässä myöhemmin. Muistakaa iloinen mieli!!!!