Laihdutuksen haittoja

Tuossa jo aiemmin vähän viittasinkin tähän aiheeseen ku kirjotin et laihana palelee ku ei oo lihaksia tarpeeksi. Joskus siis laihdutus voi mennä ääripäähän eikä ite enää näe sitä todellisuutta, että on jo tarpeeksi laiha siis ihan normaalipainoinen. Näkee peilistä vaan sen lihavan ihmisen joka on ollu ennen ja haluu vaan laihtua lisää. Tässä mun mielestä puhutaan jo sairaanloisesta laihduttamisesta eli anoreksiasta. Syyään vähän tai ei juuri ollenkaan. Ajatus kulkee vaan laihduttamisen piirissä. Ystävät kaikkoaa ku ei jakseta olla niiden kanssa. Lopuksi voidaan joutua sairaalaan ku ollaan niin huonona jo ettei jaksa tehä oikein mitään. En tiiä anoreksiasta oikein muuta ku nää mitkä oon kuullu tai lukenu jostain. Tiiän muutamia ihmisiä, joilla on ollu anoreksia ja ne on parantuneet siitä. Ja ovat nyt iloisia ja elämänhaluisia ja hyvinvoivia normaalipainoisia. Mut tiiän myös tapauksen, jossa apua ei saatu tarpeeksi pian ja tää ihminen menehty. Mutta onneksi nykyään on mahdollista saada apua ennen ku on liian myöhäistä. Lähipiiri varmasti huomaa tämän sairaalloisen laihtumisen ja sillo pitäs hälyytyskellot soida ja pitäs vaan yrittää saada tää ihminen pian hoitoon. Siis eihän tietenkään voi pakottaa hoitoon esim. jos on jo aikuinen. Mut mun mielestä pitäs kuitenkin yrittää. Tää on lähipiirillekin vaikeaa. Mut jos tästä selvitään niin kaikille tulee hyvä mieli ja hyvinvointi lisääntyy näillä ihmisillä.


Bulimiastakin tiiän jotain. Sehän se että syyään kauheesti ja sit oksennetaan se pois mitä ollaan syöty, ettei pääse lihoamaan. Sekään ei oo elimistölle hyväksi. Mut onneksi siihenkin saa apua jos vaan haluaa. Laihdutus siis menee tässäkin äärimmäisyyksiin. Sit vielä vois kirjoittaa jojottelusta. Siis jossa syyään kauheesti eka ja sit tulee ihnottava olo niin ku bulimiassa ja aletaan laihduttaa ei siis oksenneta syömisiään pois. Jojotelussa alotetaan aina uudestaan laihdutus ja sit ollaan eka motivointuneita laihduttamiseen ja sit taasen jonkin ajan kuluttua repsahdetaan syömään herkkuja sun muita epäterveeliisiä ruokia. Mulla oli tää monta vuotta. En sit kuitenkaan antanu periksi missään vaiheessa vaan alotin aina vaan erillaisilla dieetillä laihduttamisen. En muista kerroinko jo et olin Painonvartioissakin ja sain siellä 17 kiloa pois. Se laihdutuskeino siis autto mua. Mut sit Painonvartijat lopetetiin Suomesta ja mulla sit pikkuhiljaa paino alko nousta takas. Mut nyt oon siis saanu painon normaaliksi vaan syömällä normaalisti sekä terveellisesti ja liikkumalla päivittäin siis jos en oo kipee tai muuten kiireinen. Mielialakin on sen suhteen parempi ja hyvinvointi on kasvanut ku jaksaa tehä enemmän juttuja ku on pirteempi. Eli tosta jojotelustakin pääsee eroon, jos vaan haluu ja päättää niin. Se ei oo helppoa, mut jos oikein kunnolla haluaa sitä niin kyllä se onnistuu.


Miksi tää maailma sit ihannoi tätä laihuutta nykyään? Varmaan se lähtee pikkutytöillä barbeista. Ne on tehny langanlaihoiksi ja monet muutkin nuket on langanlaihoja. Myös poikien lelut siis jotkut ukkelit on näyttävät hyviltä. Ei ehkä langanlaihoilta mut hoikilta kuitenkin. Sit on myös nää nais- ja miesmallit, jotka on tosi laihoja ja monet sit ihailee niin ja haluis olla ku ne. Lehdissä ja muutenkin mediassa törmää näihin laihoihin ihmisiin. Siitä kait se sit lähtee et ihannoidaan laihoja et ku ne jaksaa huolehtia itsestään ja näyttävät olevan onnellisia. En tiiä onko näin. Mut ite aattelen, että normaalipainoisena oon kyllä iloisempi ku sillo ku olin ylipainoinen, mut en varmaan ois onnellinen jo mulla ois joku yllämainituista jutuista. Toisaalta tää laihdutus oli mulle niinku harrastus ja nyt tätä harrastusta ei enää oo, mut oon kyllä tyytyväinen että ei ookkaan. Onhan noita muita harrastuksia ihan tarpeeksi ja mut niin itessään tässä painossa pysyminenkin on yksi harrastus mulle nykyään ja se on haastava harrastus mut jotenkin ihan ok ku tietää et sillain on terveelisempi elää ja on pirteempi sekä voi paremmin.


Onneksi näihin kaikkiin yllämainittuihin laihdutuksen haittoihin saadaa apua niinku oon jo kirjoittanu. Motivaatiota siis kyllä tarvitaan aika paljon ja sisua, että pääsee näistä yllämainituista eroon. Mut ihana aatella et monet on pääseet ja elävät onnellista elämää ku ovat ajoissa saaneet apua. Toivon, että jos joku teistä kärsii jostakin näistä yllämainituista jutuista, uskaltas hakee apua. Ei tarvii kyllä yhtään hävetä et tarvii ulkopuolista apua jos ei itse pysty tekemään asiallle mitään vaikka oiskin yrittäny. Voimia teille, jotka kärsii jostain näistä jutuista. Kyllä sä onnistut pääsemään niistä tai siitä eroon ja saat taasen elämänilon takas!