Kauhu

Mulla tuli tää kirjoituksen aihe noista ku kirjotin elokuvista ja sit teatterista. Älkää nyt säikähtäkö tätä aihetta. En aio kirjottaa hurjia juttuja kauhusta vaan ihan omia ajatuksia siitä. Aattelin, että välillä vois kirjottaa vähän vakavempiakin aiheita, eikä koko ajan positiivisiä asioita. Mut mä luulen et tästäkin aiheesta tulee jotakin positiivista kirjotettua. Katotaan mitä tässä keksii kirjoittaa. Keksin yleensä samalla ku kirjotan niin uusia juttuja, mitä voi kirjoittaa. Joskus kirjotan kyllä muistiin asioita aiheista, jos niitä tulee aiemmin mieleen ennen ku oon kirjottamassa. Mut joo nyt takas aiheeseen.


Mä mietin sitä, että miksi ihmiset esim. kattoo kauhua elokuvia ja/tai näytelmistä ja/tai pelaa kauhupelejä et mitä ne saa niistä. Jostain luin, että kauhu antaa joillekin jännityksen avulla jännän kokemuksen siis ihan miellyttävän kokemuksen. Sitä vaan haluu lisää. Siis se tuottaa nautintoa. Ihan siis normaalit ihmiset aattelee näin. On sellasia ryhmiäkin jotka kattoo yhdessä kauhuelokuvia ja analysoi niitä jälkeen päin. Tästä vois siis aatella positiivisesti, että näille ihmisille se aiheuttaa hyvää mieltä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Ne ei siis kuitenkaan ala normaalissa elämässä toimimaan kauhuelokuvan tavoin. Ja sit ku aattelee painoa niin luulis ettei tee kauheesti mieli syyä samalla ku näitä kauhukohtauksia kattoo niin mitään. On sit tietenki niitäkin, joille kauhun kattominen vaikututtaa omaan toimintaan. Niistähän saa kuulla uutisista. Mut yleensä syynä ei oo ainoastaan se et kattoo näitä kauhujuttuja vaan he ovat yleensä mieleltään sairaita.


Mä en kuulu näihin kauhun ns. ihailijoihin. Ennen kyllä pystyin kattoon niitä. Mut sanotaan niin, että mun elämässä on ollu omasta takaa kauhua, et en tarvitse sitä lisää. Mut ei siitä sen enempää. Se on ollutta ja mennyttä ja aattelen niin että kaikilla on ollu jotain vastoinkäymisiä. Toisilla vaan pienempiä ja toisilla vähän suurempia kokemuksia ja ne kuuluu valitettavasti elämään. Niin se vaan on mun mielestä. Mut takas taas aiheeseen. Siis mä en nykyään seuraa mitään kauhuun liittyvää. Jos vahingossa katon psykologisen kauhujutun niin en saa kyllä unta yöllä. Joskus jotenkin vaan alkaa kattoon ku luulee ettei se oo pahakaan. Mut nykyään kysyn mieheltäni, onko tää kauhua ja jos on niin en enää kato niitä.


Yliopisto-opiskeluaikana mulla vielä jotenkin kiehto kauhu. Voitteko uskoa? Mut niin se vaan oli. No kerronpa yhden jutun. Olin opetusharjottelussa lukiossa ja pidin psykologian mediakurssilla aiheesta kauhu tunnin. Olin pukeutunu vamppyyriksi ja oli mulla muutakin kauhurekvisiittaa laitettu luokkahuoneeseen. Kerroin kauhusta ja näytin kauhuelokuvista pätkiä. Olin siis aiemmin kysyny ohjaavalta opelta että saanko tehä tästä aiheesta tunnin ja se lupas. Oppilaat olivat sen verran vanhoja että ne sai kattoa kauhua. Lopuksi annoin ns. kauhukarkit jokaiselle. Sillo oli myynissä sellaisia karkkeja, joissa oli paholaisen sarvet karkkipussin päällä. Onhan niitä vieläkin noita pääkallokarkkejakin. Toinen juttu tuli mieleen tuosta pääkallosta, että jossain vaiheessa oli pääkallot muotia. Mullakin oli paljon pääkalloaiheisia vaatteita sun muita esim. pääkallosateenvarjo. En kyllä ostanu niitä kauhun takia vaan siksi ku ne oli sillo mun mielestä kivoja. Joo niin se oli sillo. Nyt en kyllä ostais enää. Ku on ilman kauhua niin on parempi olo ja se tuottaa mielihyvää. Se on mun mielipide. Kaikkien ei tarvii olla samaan mieltä ja aiemmin tuossa jo kirjoitinki että joillekin normaaleillekin ihmisille se tuottaa nautintoa ja antaa niitten siis nauttia, kuhan ne ota siitä mallia omaan elämäänsä.


Kauhu siis ei oo aina pahasta. Se on normaali tunne. Välillä ihminen elämässään tuntee kauhua. Kauhu on tunteeltaan voimakkaampaa ku pelko. Kun kauhutunteen voittaa tulee hyvä olo ja se vaikuttaa hyvinvointiin. Entä painoon, vaikuttaako se siihen? Siis jos aattelee et kauhun tunne voitetaan ja siitä tulee hyvä mieli, voi olla, että ei tee mieli herkkuja ku on hyvä mieli. Nää on siis mun ajatuksia, eikä varmaankaan kaikki aattele näin.


Lapsille en näyttäis kauhua. Tulee yks juttu mieleen kauhusta ja lapsista. Ku olin töissä eräässä lapsiryhmässä niin heillä oli välillä erillisiä kerhoja ja olimme kerran toisen työntekijän kanssa siellä seuraamassa sitä kerhotoimintaa. Se kerhonpitäjä näytti sillä kertaa siellä kerhossa japanilaista lastenelokuvaa. Siinä kerrottiin ydinpommin räjähtämisestä ja sen vaikutuksista ihmiseen. Se oli hirveä. Mä ja toinen työntekijä sanottiin heti ku alko näkymään niitä kauheuksia, mitä ihmisille tapahtu räjähdyksen tapahduttua, et tää pitää panna poikki. En ymmärrä miten se kerhonpitäjä sellasta leffaa näytti aika pienille lapsille. Vanhemmat kerto myöhemmin et lapset oli olleet peloissaan. Ohjaaja kyllä pyysi anteeksi, mutta ei tuo paljon auta, jos lapsi sai siitä trauman. Mutta onneksi ne ei kattonu sitä kauan aikaa. En kyllä osaa sanoa tästä muuta positiivistä ku tuon, että leffaa ei katottu kauan aikaan. Toivon, että lapset eivät saaneet siitä mitään traumaa.


En laita nyt mitään kuvaa kauhusta. Jotkut voi tykätä huonoa, jos laitan. Enkä itekään tykkäis kauhukuvista blogissani. Seuraavalla kerralla jatkan sit aiheesta uskonto. Se jotenki sopii tän kauhuaiheen perään ja ehkä on vähän ei niin pelottava aihe mun mielestä.