Teatteri ja näytelmät

Elokuvista keksin uuden kirjoittamisaiheen eli teatterin ja näytelmät. Aikaisin muisto näytelmistä on silloin ku isosiskoni esitti kotona kaverinsa kanssa näytelmiä. Olin silloin alle kouluikäinen. Niitä oli kiva seurata. Myös kävimme perheeni kanssa katsomasssa lastennäytelmiä ja se oli kivaa ja jotenkin hienoa mennä teatteriin katsomaan näytelmiä. Piti ottaa vaihtokengätkin mukaan ja muutenkin olla pukeutuneena parempiin vaatteisiin. Se toi iloisen mielen ja vaikutti varmasti hyvin vointiin. Ei me syöty siellä herkkuja, vaikka siellä oli tarjolla niitä, jos halusi ostaa. Eli eipä se vaikuttanut painoon negatiivisesti. Eikä kyllä silloin lapsena ees miettiny painoasioita ku oli normaalipainoinen.


Sitten ku menin kouluun, kävimme edelleen teatterissa katsomassa näytelmiä ja itsekin aloin tehä näytelmiä kaverini kanssa. Ensin suunnittelimme niitä ja harjoittelimme ja sitte esitimme ne omalle luokalle ja se oli mukavaa. Jotenkin oli kiva esittää. Koulussa teimme myös luokan kanssa näytelmiä ja esitimme ne koko koululle ja joskus myös vanhemmat tulivat katsomaan niitä. Pari näytelmää muistankin, Lumikin ja Kalevalan. Olin Lumiikissa peili, mut en muista mikä olin tuossa toisessa näytelmässä. Näytteleminen oli mukavaa ja se lisäsi hyvinvointia ja ehkä myös normaalipainossa pysymistä. Kuten jo kirjoitin, olin koko lapsuuden ajan normaalipainoinen ja enkä välittänyt siitä mitä söin mut mulla kyllä oli karkkipäivä kerran viikossa. Se ehkä piti mut normaalipainoisena kans.


Teininä en niinkään käyny teatterissa. Se ei jotenki tuntunu sillo mun jutulta. Mutta sitte ku menin lukioon, mulla oli sellainen kaveri, joka kävi teatterissa paljon ja sit aloin kiinnostua siitä uudestaan. Kävimme tosi paljon katsomassa näytelmiä. Ja taasen se tuntui hienolta ja lisäsi hyvää mieltä ja vaikutti siis hyvinvointiini positiivisesti. Paino pysyi kans vielä silloin normaalina tai se oli kyllä vähän liian alhainen ku liikun niin paljon ja söin tosi terveellisesti. Mutta kerron tosta myöhemmin lisää.


Teatterisss käyti on jatkunut tähän asti, mutta enää en käy niin usein. Oon myös käyny paljon kesäteatterissakin ja se on kivaa vaihtelua. Siinä vaan voi sade kyllä yllättää. Opettajana olen myös koulussa opettanu näytelmien tekemistä. Ensin on jaetttu luokka ryhmiin ja he ovat saaneet miettiä aiheen ja sitte kirjoittaa siitä näytelmän ja harjotella sitä. Sit lopuksi esittää se koko luokalle. Oppilaat kyllä tykkäävät tällaisesta toiminnasta. Joskus ollaan isompien oppilaiden kanssa vielä esittäneet muutamille toisillekin luokille oppilaiden itsetekemiä näytelmiä ja ollaan myös kuvattu niitä videolle. Tää toi ainkin opelle mukavaa tunnetta ja varmaan myös oppilaille. Siis vaikutti varmasti luokan yhteishenkeen ja ehkä myös painoonkin positiivisesti ku oli mielekästä tekemistä eikä ehtiny aatella herkkuja. Näin mä ainakin aattelen.


Näytelmiä on tehty kautta aikojen ja mieleeni on jääny tuo hokema:" Ollakko vai eikö olla?" ja sit komedia ja tragedia. Noista komediasta ja tragediasta meillä on naamarit. Laitan ne tähän loppuun teille katsottavaksi.