Kun pikkumies synty, oli kuuma kesäpäivä. Tuntu ihanalta ku oli pikkunen poika ja niin suloinen. Ilo oli ylimmillään. Oli sellainen pieni tuhisia, joka oli oma poika. Siitä se äitiys alkoi. Oli jännää seurata pikkumiehen kehitystä, joka oli tosi nopiaa. Tuntu, että joka päivä se oppi jotain uutta. Äitiys tuntui ihanalta. Oli myös kiva ku jos tarvin apua, oli apu lähellä. Joko mieheni auttoi tai isovanhemmat auttoivat. Pikkumiehellä on tullu hyvä suhde isovanhempiin ja se on hyvä.
Oikeestaan mun ei oo tarvinnu kauheesti luopua lapseni takia mistään mulle tärkeestä asiasta. Kuhan osaa järjestää asiat niin kaikki onnistuu niin se tuo hyvää olo ja taasen jaksaa sitte touhuta pikkumiehen kanssa ku on saanu tehä omia juttuja.
Mulle on erittäin tärkee päästä aamulla liikkumaan. Se auttaa mua jaksamaan päivää. Meen joko salille tai sauvakäveleen. Paljon riippuu ilmasta, mitä teen. Jos on hyvä ilma, meen mieluummin ulkoilemaan ja sit jos on huono llma, sali houkuttelee. Salilla nykyään pyöräilen puolesta tunnista tuntiin ja sit teen jalkalaitteita ja vatsa- sekä selkälaitteita ja nostelen puntteja. Lopuksi aina venyttelen mahdollisimman tehokkaasti ne lihakset joita oon reenannu. Jos en venyttele, mulla tulee paikat kipeiksi. Salilla juon myös paljon vettä.
Ruokailut mulla on säännöllisiä. Syön aamulla puuron ja marjoja sekä juon vettä. Sit sen jälkeen lähen liikkumaan. Päivällä syön ruuan ja se on yleensä kasvispihviä/jauhelihaa/kanaa/kalkkunaa. Siinä lisukkeena on sit salaattia (tomaattia, kurkkua, tuoreita sieniä, raejuustoa ja kevyttä salaatin kastiketta. Salaatin sisältö välillä muuttuu, mut yleenä se tuo.)Syön myös riisiä/nuudelia/pastaa/perunaa. Sit välipalaksi saatan ottaa jonku hedelmän. Illalla syön kokonaisen rasvattoman maitorahkapurkin ja siihen paan marjoja ja joskus hedelmiä. Viikonloppuna sit syön vähän epäsäännöllisemmin ja syön herkkuja myös. Tuo herkuttelu menee joskus liiallisuuksiin ja sit seuraavalla viikolla saa olla aika tiukkana, jos on tullu kiloja lisää. Mut ku liikkuu päivittäin esim siis käy kävelemässä ja syö säännöllisesti, paino tippuu nopiaa. Mut niinku oon täällä aiemminki kirjoittanu, tuo herkuttelu pitäs saada kuriin. Siitä varmaan vielä kirjotan jossain vaiheessa lisää.
Mut liikunnalla ja ruokaluohjelmalla oon saanu kilot kuriin ja pysyny tavoitepainossa. Musta tuntuu, et eniten tuohon painoon vaikuttaa se, mitä pistää suuhun. Ku oon pidempään herkkulakossa, paino pysyyy samana, mut jos vaikka herkuttelen monta päivää putkeen, voi kiloja tulla aika paljon lisää. Mulle ois hyvä ku söisin viikossa vaan yhtenä päivänä herkkuja, sillo mä yleensä ihme kyllä laihdun. Mut jos jatkan herkkujen syömistä niin paino alkaa nousta. Painan nyt 60,5 kiloa ja oon 171 cm pitkä. Mun normaalipainon alaraja on 59 kiloa ja yläraja 73 kiloa. Tää äityis on antanu mulle intoa laihduttaa, että jaksaa kunnolla leikkiä pikkumiehen kanssa ja muutenkin jaksan paremmin.
Äitiys on siis vaikuttanu muhun positiivisesti ja oon iloinen meidän pikkumihestä. Oon saanu seurata sen kehitystä ja kasvua jo kaksi vuotta. Pikkumies täyttää tänään kaksivuotta. Se on iloinen, seurallinen ja hymyleväinen lapsi. Se tuo mun elämään tarkotusta ja hyvinvointia. Mulla on painokin tippunu pikkumiehen ansiosta suurelta osin ja paino on pysyny normaalipainossa ja olen siitä iloinen.
Tässä kuvassa on pikkumiehen saama lintu-ristiäislahja mummulta. Pikkumies tykkää kovasti linnuista. Se seuraa silmä tarkkana lintuja. Jos se näkee ankan, pikkumies sanoo kvaak kvaak ja jos se variksen, se sanoo krääk krääk.
Taidan nyt lopettaa tällä erää tän kirjoittamisen, mut haluun vielä sanoa että pikkumies on tärkeä mulle ja se lisää mun hyvinvointia ku näkee et sillä menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti