Eläinjuttuja

Kerronpa nyt lupaamani eläinjutut. Alotan siitä meidän kissasta. Se oli aika villi. Jos joku heilutti vaikka jalkaa se syöksyi viivana jalkaan kiinni. Siis se oli sillo kissanpoikanen. Sitte se oli semmonen, että se ei viihtynyt yksin ulkona ku vaan mökillä. Asuttiin sillo kerrostalossa ja ku äiti otti kissa mukaan kun lähti viemään esim.pyykkiä Kissa meni menojaan mutta ku äiti lähti takas sisälle, kissa oli heti ovella, ettei vaan vahingossa jääny ulos. Mökillä kissa hävis heti omille teilleen ku tultiin sinne eikä sitä näkyny koko aikana, mutta sitten kun alettiin lähtemään, kissa oli ensimmäisenä autossa istumassa....Että semmonen kissa meillä oli.

Seuraavaksi voisin kertoa hamsteristani. Se oli sellainen, että kun se oli lattialla, se työnsi jos jonkinlaista ns.tavaraa poskeen niinku hamsterit yleensäkin hamstraa poskiin ruokaa. Kerran sillä oli lettinauha poskessa.

Juu, sitten tulee se ihana koira, josta riittää juttua. Kerron vaan muutaman jutun. Koira syntyi 30 asteen pakkasessa ja omistajat huomasivat vasta kahden viikon päästä että äiti koiralla oli kaksi pentua kopissa. Meille se tuli joskus kahden kuukauden ikäisenä. Se ei kauheesti viihtyny sisällä ku sillä oli niin paksu turkki. Aikasemmin kirjoitin, että oon koirille allerginen, mut tästä koirasta mulle ei tullu allergiaa. Mulla oli koiranhoitovaatteet erikseen ja koira oli melkein koko ajan ulkona. Kerran koirani karkasi multa hautausmaalle ja mä yritin saada sitä kiinni siellä. Kyllä sillo hävetti, mutta nyt oikeestaan naurattaa koko juttu. Sillo ku koira oli pentu ja se karkasi eka kerran. Se juoksi taloa ympäri ja mä katoin ikkunasta että mikä siinä aina vilahtaa. Menin sitte ulos katsomaan ja koirahan se onnessaan juoksi taloa ympäri.


Sit ois vuorossa kilpparit....Eka maakilpikonnani ostettiin samaan aikaan ku oli vielä tuo koira. Tää kilppari oli kova karkaamaan niin ulkona ku sisällä. Mä aina luulin, että sitä ei enää löydy ku se karkas ulkona, mut aina se löyty jostain. Kerran oltiin mökillä ja se oli ulkona ja karkas. Olin ihan varma että sitä ei löydy enää, mutta koira löysi sen puoleksi maahan kaivatuneena. Kotona ku pidettiin lattialla, se meni mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kerran se oli lahkeessa ja kerran isän kengässä. Että semmonen karkulainen se oli.

Tää nykyinen konna on rauhallinen, eikä oo mitään erikoisempaan tehny. Ehkä se on hyväkin pikkumiehen kannalta, että se ei oo kauhean riehakas. Se viihtyy terraariossaan, mutta välillä päästän se jaloittelemaan lattialle ja kesällä ulos.

Näitä kaikkia muistoja on kiva muistella aina välillä. Niistä tulee hyvä mieli, mutta joskus vähän haikeakin ku eläimiä ei enää ole, paitsi tuo nykyinen kilpikonna. Mut oon sitä mieltä, että jos tykkää elämistä, kannattaa ottaa sellanen. Se tuo iloa elämään. Onhan siinä oma hommansa hoitaa sitä, mut on se sen väärti. Painonhallintaa aatellen se tosiaan antaa muutakin ajateltavaa ku syöminen ja sitä on ilo katella ja seurailla mitä se puuhailee. Jos ite en ois allerginen ns.karvasille eläimille, mulla varmaan ois ns.eläintarha. Eläimiä ois vaikka millä mitalla. Mun mielestä eläimet tuo sisältöä elämään ja se on hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa. Käytetäänhän eläimiä myös terapia mielessä esim. hevosia ja sit mm.kissoja on vanhainkodeissa.

Ihanaa kun eläimiä on olemassa. Meidän pikkumieskin on innoissaaan vaikka se näkis vaan hyttysen. Se riemastuu siitä kauheesti ja naureskelaa. Taitaa tulla äitiinsä. Tuosta tuli mieleen vielä sellanen juttu, että ku asuin yksin mulla oli monesti kärpänen kaverina. Se lenteli mun kädelle ja annoin sille sokerinpaloja. Jotenkin tuntuu hassulta, että joku kärpänen oli niin tärkee, että ku se kuoli niin tuli paha mieli. Mut oli se hauska kaveri ku asu yksin. Tuntu siltä, ettei ollu yksin. Toi kärpänenkin iloa mun elämään.

Eihän kaikki pidä eläimistä, eikä halua ottaa sellasta. Mutta maailmassa on niin paljon eri vaihtoehtoja, jotka antavat iloa elämään ja vievät ajatukset pois ruuan kimpusta. Mulla onkin täällä blogissa sellanen tarkotus, että tuon esille erilaisia vaihtoehtoja laihdutuksen onnistumiseen ja tavoitepainossa pysymiseen ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Ehkä tää nyt tällä erää riittää...Mut sen aion vielä kertoa että tässä myöhemmin aion vielä kirjoittaa tänne lapsille kirjoitettuja eläinloruja siis itse kirjoitettu ja lisätä kuvia myös. Oon jo ottanu paljon kuvia. Ne pitäs vaan saada koneelle niin vois laittaa niitä tänne. No jospas sitte joku päivä....Mut tällä erää sanon heipat ja lähen Pikkukakkosta kattomaan pikkumiehen kanssa.