Paino, loma ja kultainen keskitie elämässä

Juu, tulipa käytyä minilomamatkalla. Se kyllä tuntui paljon pidemmältä ku tekemistä riitti. Mentiin ensin Tampereelle siis Oulusta. Oli se kyllä autolla ajettaessa pitkä matka ja ku oli vielä pikkumies mukana niin siinä sai olla viihdykettä jos jonkinlaista. Mut ihmeen hyvin menomatka meni. Pakkohan se oli muutaman kerran pysähtyä syömään ym. Tampereella veimme ensin hotelliin tavarat ja sitte mentiin kylään siskoni luo. Iltapa meni siinä. Seuraavana päivänä tekemistä riitti Tampereen keskustassa ja sit seuraavana päivänä ajettiin Tuuriin ja olihan se muuttunu viime näkemältä. Sen jälkeen ajettiin Seinäjoelle ja nukuttiin taasen hotellissa. Viimeisenä päivänä käytiin vielä Ähtärin eläinpuistossa ja pikkumies tykkäs kovasti. Ihmeen hyvin meni myös paluumatka Ouluun. Eli oli hyvä reissu. Enpä juuri matkalla miettiny mitä laitan suuhun ja aattelinki et paino ois noussu monta kiloa ku herkuttelin menemään. Mutta ei, se oli pysyny suurin piirtein samana siitä ku lähettiin. Eli välillä voi näköjään herkutella montakin päivää peräkkäin. Mutta luulen, et siihen syy oli se, että käveltiin paljon ja mä työnsin vielä pikkumiehen kärryjä melkein koko ajan. Ja luulen, että jos nyt jatkaisin syömistä samaan mailliin, lihoisin kyllä, ke ei tulis kuitenkaan liikuttua tarpeeksi. Eli nyt tiukka linja taasen päälle. Mutta kyllä elämästä pitäs saada nauttia ilman, että koko ajan miettii painoa ja mitä panee suuhun. Se on mulla ongelmana nyt kans tuon painotavoitteen pitämisen kanssa, että pitäs löytyä se kultainen keskitie, että oppis syömään kohtuudella herkkuja ja ruokaa säännöllisesti, eikä liikaa kerralla, eikä myöskään jatkuvasti miettiä tuota painoa. Oon miettiny, että pitäskö mennä ravintoterapeutille, että se tekis mulle ruokailuohjelman. Mut kuinka kauan sitä sit jaksaa sitäkään noudattaa ja sit palaa entiseen vanhaan malliin syödä. Pitäs siis tehdä päätös, että tekee elämänmuutoksen, että ei palaa entiseen ja vaan pitää kiinni uudesta ns.elämäntavasta. Siitähän se vaan on kiinni, että päättää. Mutta entä sitten ku alkaa taasen ärsyttää ja on tottunu sillo saamaan lohtua herkuista. Ite oon huomannu että jos oottaa jonkin aikaa esim. 20 minuttia niin monesti herkunhimo saattaa lähtä pois. Voi myös kokeilla marjojen tai hedelmien syömistä, jos se auttais herkunhimoon. Tai lähtee liikkumaan.Oon huomannu, että ku liikun, ei tee mieli herkkuja eikä liian isoja ruoka-annoksia. Mulla tuo liikunta auttaa moneen asiaan siis mm.mielialaan. Siis jos on mieli vaikka maassa tai vaikka äkäinen niin ku lähen liikkumaan niin olo paranee. Pitäs vaan siis liikkua päivittäin. Eli ainakin mun kohdalla tuo liikunta on hyväksi. Kannattaa kokeilla! Oon aateellu alkaa tekemään tässä joka viikonloppu jotain leivonnaista. Ensin suunnittelen mitä teen ja aion lisätä tänne ohjeet. En oo pitkään aikaa tehny sellasta ja sit ruokaa aion kans alkaa tehdä enemmän ja niistäkin aion laittaa tänne reseptit ja sit kuvia leivonnaisista ja ruoka-annoksista. Nyt loma-aikana en siihen vielä ryhdy ku on muutekin paljon tekemistä. Mutta jos elokuussa alottais sellasen projektin. Siis sillo saa tehdä sellaisia leivonnaisia ym.muita herkkuja ku haluaa ja ruokaa myös. Tää on näitä tulevia nautintoja. Aion siis alkaa tehdä asioita, joista nautin, enkä niinkään keskittyä painooni niin paljon.Mut kuitenkin se kultainen keskitie pitää muistaa tässäkin, että ei mee liiallisuuksiin. Mutta ELMÄSTÄ PITÄÄ KUITENKIN SAADA NAUTTIA JA VÄLILLÄ HERKUTELLAKIN. Nyt pikkumies heräs eli pitää lopettaa. Jatkoa seuraa tässä myöhemmin. Muistakaa iloinen mieli!!!!